Pauliina käväisi,
laiturin nitisti,
virran vähensi,
metsää ravisti.
kokon eväsi.
Keli parani,
sähkö palasi,
kokko roihusi,
laituri oikeni,
elo tokeni.
Joo, Pauliina vähän puhalteli, mutta kisat jatkuvat, tuskin myrskyä noteerasivat. Kestosuosikeilla on nahkeaa. Kroatia, Belgia, myös Englanti, ovat vakuuttaneet. Mutta syksyllä ne kananpojat lasketaan, mitkä haukoilta säästyy. Silti, elvistelemättä sarvineen ja hampaineen: olen jo kauan digannut Belgiaa ja Kroatiaa. Siinä loppuottelupari minun mieleeni! Jos se nyt kaavioiden mukaan on mahdollista? En jaksa käydä tarkistamassa.
Haneli ei aattona sitten kokkoa tuleen tuikannut. Sanoi, että osanotto oli kutistunut niin vähiin, että ei katsonut sitä järkeväksi toimenpiteeksi.
Mutta lauantaina oltiin jälkikokolla. Tuuli tyyntyi lähes pläkäksi, aurinkokin paisteli, itikat ilmaantuivat; ihan kelvollinen kokkosää.
Iiris tiirailee kokon syttymistä:
Taina, Haneli ja Katriina kävivät uudistamassa "veranssin". Katriin jäi yöksi. Siellä ne nukkua pötköttävät Iirksen kanssa pikkukammarissa.
Tänään lähdetää iltapäivällä kylille; vähän kauppa-asioita, sahalta hieman tarpeita verannan etuseinän alalaidan ehostamiseen. Samalla viedään Katriina kotiin.
Annalla alkaa pian loma, tulee saareen keskiviikkona, Joni puolestaan perjantaina. Paljon ovat Tiilikaiset saaneet aikaan uudessa kodissaan, videopuheluista päätellen. Iiris muistaa joka kerta kysyä, että joko hänen sänkynsä on kasattu? On se, Anna käveli eilisen puhelun aikana näyttämään livekuvaa todisteeksi.
Iiris on aika mainio. Hän ei ei pahemmin näytä vanhempiaan ikävöivän. Eikä sitä ainakaan tunnusta. Mutta kun tyttö videopuhelun päätteeksi halaa puhelinta ja antaa sille pusun, on se merkki jostakin. Aattoiltana alkoi Iiris puhelun aikana kysellä Annalta: "Äiti, tuletko syksyllä? Äiti tuletko talvella? Äiti, tuleko kesällä?" Mistä lie tuollaisia saanut päähänsä? Mutta merkki ikävästä se tietysti oli. No, olisihan se ihme, jos ei ikävä olisi. Eikä ikävä varmasti ole yksipuolista. Meneillään on pisin aika, minkä Iiris on vietänyt erossa vanhemmistaan.
Kahvit on juotu, aamu-tv alkamassa. Minä lähden hommailemaa. Ensin haravoin talon takaa niittämäni lupiinikedon, roudaamaan jätökset pois. Pitää yrittää niitä suitsea, lupiineuta. Etteivä siemennä sikana.
Eiku viikonalkua lomalaisille, töitä tekeville, sekä eläkeläisille erityisesti. Toivon minä. Iiris ja kokolla ollut lähimökkiläisten Eetu-koira ovat hengessä mukana.
Eetu ei muuten ollut erityisen arka tai vihainen nyhverö. Kun me lähdettiin kävelemään Hanelin moottorikopilla ollutta venettämme kohti, löntysteli Eetu perässä. Liekö tykästynyt Iirikseen, joka syötti hänelle vaivihkaa sipsejä. No, Eetu tuli messissä, kapusi kanssamme veneeseen. Joten veimme koiran takaisin kokkorantaan vesitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti