JA AINA SATAA...

  Hollolassa ollaan. Reittiä Potinlahti-Anttola-Mikkeli-Renkomäki-Orimattila-Renkomäki-Laune-Hollola noudattaen, matkalla tiettyjä pysähdyksiä suorittaneena kotona oltiin kuta kuinkin sateen alkaessa, eli klo. 12 ja risat. Selvennys reittiin: Pottinlahhdesta lähdettiin,  Anttolan nukkumalähiö ohitettiin, samoin Mikkeli, Renkomäestä käännytttiin Orimattilaan, Orimattilassa käytiin apteekista äidille lääkkeitä, kaupasta ruusuja ja suklaata, sekä tavattiin äiti hoitokodissa, Renkomäessä käytiin Motonetissä ostamassa lisävärkkejä kasteluhommiin, Launeella poikettiin Prismassa hankkimassa kaksiosainen seinävalaisin verannan nojatuolien yläpuolelle, sekä grillattu broileri, Hollolassa tultiin kotiin. Tuliko selväksi?

  Kyllä tuo sade teki hyvää. Toivottavasti rintama pyyhältää Etelä-Savon yli, eritoten jää pyöriskelemään Avokkaan tietämille. Eilen Anttolassa rivautti pari pientä kuuroa. Ihan härnäystä se oli. Jospa tosiaan tänää tulee kunnolla vodaa. Laitoin lähtiessä virallisen sademittarin työhönsä. Se on kolmen litran muovipurkki, lieriön muotoinen. Siitä voin juhannusaattona, kun ollaan palattu, mitata sademäärän. Olisiko pitänyt varustaa sademittari riistakameralla? Nyt en tiedä, ovatko metsän eläimet ja tai pihapiirin linnut käyneet virallisella pisteellä janoaan sammuttamassa. Aina on parantamisen varaa värkeissä. Onneksi, vaikka mittauspiste onkin virallinen, se ei ole virallinen kovin suurelle ihmisamäärälle. Kahdelle lähinnä on tarkoitettu. Joten menkööt ilman valvontakameraa. 

  Huomenna lähdetään aamuvarhaisella Helsinkiin. Ollaan Iiriksen kanssa päivä, illalla suunnataan Espooseen kasaamaan pari liukuovikaapistoa Tiilikaisten uuteen kotiin. Ollaan yötä, joko Espoossa (lattialla), tai Kivihaassa (vuodesohvalla). Kaikki käy.

  Torstaina on sitten muutto. Auto ja kaksi riuskaa miestä tulee muistaakseni kymmeneltä. Anna on mukana, Jonilla ei ole vapaata. 

  Viikonloppuna ovat Anna ja Joni saaneet tavarat pakattua muuttolaatikoihin. Eiköhän homma suju muutamassa tunnissa. 

  Kun muutto on saatu tehtyä, henkeä vedettyä, usmuutetaan Hollolaan Iiris takapenkillä omassa istuimessaan.

  Aattoaamuna lähdetään kohti Anttolaa reittiä Hollola-Renkomäki-Orimattila-Renkomäki-Mikkeli-Anttola-Potinlahti, tiettyjä pysähdyksiä suorittaen. Selvennys reittiin: Hollolasta lähdetään, Renkomäestä käännytään Orimattilaan, Orimattilassa käydään moikkaamassa äitiä ja viedään hänelle laatikollinen vaippahouisuja, Renkomäestä käännytään Mikkeliin, Mikkelissä pysähdytään Lidlissä täydentämässä ruokavarastoja, Potinlahdessa ollaan, mahdollisesta ruuhkasta ja muista muuttuvista tekijöistä johtuva ennustettavuuden epätarkkuus huomioon ottaen, klo. 12:30-15:00.

  Avokkaassa syödään ja saunotaan. Sitten lähdetään Hanelin luo kokolle, mikäli muutama edellytys täyttyy: 

  1. Kokon polttaminen on luvallista.

  2. Ei sada niin paljon, että se aiheuttaa ylipääsemämättömiä vaikeuksia niinkin kokeneelle roihun sytyttäjälle, kuin Haneli on. 

  3. Tuulen voimakkuus ei ylitä lukemaa 7 m/s.

  Että noin. Viime juhannuksena äiti oli vielä kokolla. Eikä äsken kehumani roihunsytyttäjä meinannut saada kokkoa kunnolla palamaan. Niin kituliata olivat lieskat pitkän aikaa, että Elina loihe lausumaan: "Vuosisadan huonoin kokko!"

  Äidillä oli toki 95 vuoden pohja noinkin jyrkkään näkemykseen, joten liioittelu oli anteeksiannettavaa. 

  Mutta muuten rannalla oli mukavaa; oli muikkuja muurikasta... 

...oli juomaa jokaiseen makuun...

...oli itikoita, mutta niistä en onnistunut saamaan yhtään kuvaa. 

   Ja kyllä se lopulta roihahti kokkokin. Kun me jo jouduttiin Iiriksen vuoksi lähtemään kohti Avokasta, istuivat Taina ja Haneli kahdestaan laiturilla ihailemassa kunnolla vauhtiin päässyttä tulta.

  Sellaista vuosi sitten, tänä vuonna edessä uudet tarinat. Mutta jos, ja kun, kokolle mennään, on osanotto viimekesäistä vähentynyt melko anhittomiin: Äiti-Elina on poissa, samoin Anni, joka on vaihdossa jenkeissä. Anna ja Joni ovat järjestelemässä uutta kotiaan. Markku sekä siskonsa Irma eivät myöskään tule Anttolaan, samoin tietysti Irman mies Rauno, joka menehtyi talvella pitkään häntä kalvaneeseen syöpään. Joten viime kesän 13 hengen ryhmä kutistuu kuudeksi (Taina ja Haneli, Hilppa ja minä, Katriina sekä Iiris). Jollei satunnaisia muikunkäryn haistavia, tölkinavauksen aistivia, muuten vaan oman rannan laistavia, ilmaannu kuokkimaan.

  Hilppa katsoo jotakin tallennetta olohuoneessa. Olen tätä kirjoittaesasani vilkuillut välillä näytöltä Kolumbian ja Japanin matsia. 1-1 näyttää olevan toisen jakson alkupuolella. Siirryn nyt täysaikaiseen jalkapalloseurantaan.