Asiaa on ruodittu. päätelmiä tehty, eleitä ja käyttäytymistä analysoitu. Vaan milläs otat selvää järjestelmällisistä muuttujista, rasvatuista tuuliviireistä?
Sitten lainaus:
Suurin ongelma maailmassa eivät ole ihmiset, joka tekevät kauheuksia, vaan ihmiset, jotka katsovat niitä tekemättä mitään.
Ja ihan ihan oma:
Suurin osa ihmisistä ei koe alla olevaa omaksi laulukseen, mutta niillä, jotka kokevat, on takanaan suurin osa rahasta ja vallasta.
Sä sanoit Rikkaus on härskiyttä
Muuten se on mennyttä
Sitä pitää haalia
Lompakkosi ääntä
Sä kuuntele ja päätä
Jos elää voit sen ehdoilla
Mä sanon Rikkaus on härskiyttä
Muuten se on mennyttä
Sitä pitää kahmia
Rikkauden tunteita
Kahisevan puutetta
Mikään ei voi korvata
Jääköön tähän, poliittis-yhteiskunnallinen osio.
Aamulla oli epätietoisuutta siitä, mitä nyt tehdään, kun kuistin projekti on tällä erää finaalissa. Hilppa keksi, että koska lattiamaalia jäi runsaasti, hän maalaa saunatuvan lattian. Niin tehtiin. Eli minä maalasin saunatuvan lattian. Ihan oikein menee; Hilppa ei ole telamaalari. Paremmin häneltä kävi paikkojen luuttuaminen, kun huone saatiin tyhjennettyä. Nyt on lattia kertaalleen vedetty. Illalla uudestaan, huomenna kalusteet takaisin.
Rouvalle löytyi sopivampaa maalailua; hän värjää verannan ikkunalautavärillä kahta metrin korkuista sorvattua kynttilänjalkaa...
...ja saunatuvan kalustoon kuuluvaa pöytää, tuolia ja yöpöytää. Rouva tykkää maalaamisesta, nuo ovat hänelle oikeita kohteita.
Minä olen muuten melko rajoittunut yksilö töitten suhteen. On olemassa vain kahden kategorian hommia: "Mieluummin kuolisin-hommia" ja "Voiko ihmiskäsi-hommia".
Ensimmäiset ovat tietysti töitä, mitkä ovat työläitä, eivät meinaa onnistua, eli kivestävät, tai ovat liian vaikeita. Tuo "Mieluummin kuolisin-sanonta" on mieleeni jäänyt Utsjoelta, missä Tsieskulan vanha isäntä kertoi sodan aikana sairastuneensa vakavasti, ja hänet kuljetettiin porokyydillä Ivaloon (reilut 150 km, ja sieltä kuorma-auton lavalla Rovaniemelle sairaalaan, tuollaiset 300 km, kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Isäntä sanoi, että kyllä taudista selvisin, mutta jos uudestaan joutuisin, mieluummin kuolisin!
Toiset puolestaan ovat mieleisiä, sellaisia, mitkä sujuvat, ja joiden lopputulokseen voi olla tyytyväinen. Ne voivat olla työläitä ja hankaliakin, jos koen, että pystyn niistä suoriutumaan. Kun on saanut sellaisen työn tehtyä, voi lausua, kuten Orimattilalainen timpuri muinoin 1970-luvulla uudenkarheaa Mosseaan taputellessaan: "Voiko ihmiskäsi?!?!"
Tarkemman itsetutkistelun tuloksena on pakko tunnustaa, etttä on minulla kolmannenlaisia hommiakin: "Hällä väliä-hommia". Niin ei tietysti saisi olla, mutta taitaa jokaiselle sellaisiakin eteen sattua.
Nyt tässä on järkevän tekemisen puutteessa tullut käytettyä tehokasta työaikaa kirjoittamiseen. Korjaan tilanteen, lähden etsimään halkomakirveen.......eikäku haenkin kottarit; yläaitan takana on pieni pino metrin halkoja odottamassa siirtymistä liiteriin.
PS. Huomenna käydään Mikkelissä, ja tavataan Minnan Torikahvilassa Purasen Juha, eli Pörre. Karvaa auki 50 vuotta vasta on kulahtanut edellisestä. Eli "joko taas?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti