sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

KIHUILLA TAVATTIIN

  Eilen vietettiin Anttolassa perinteisiä Kihumarkkinoita. Me muitten mukana. Autolla mentiin, sillä sateen uhka oli tosiasia. Seitsemän sekuntimetrin tuuli osaltaan auttoi kulkuneuvon valinnassa.

  Ei Kihuilla mitään erikoista ollut; samat kojut, varmaan samat ihmisetkin. Mutta tällä kertaa sattui niistä samoista ihmistä löytymään harvinaisen paljon tuttuja. 

  Olimme sopineet Rohusen Markun ja vaimonsa Seijan kanssa tällit yhdeksitoista. 10:30 parkkeerasimme auton Koivulan pihaan. Emme ehtineet kävellä edes torille asti, kun ensimmäinen jututettava tuli vastaan. Pöyryn Joke. No, hänet olemme varmaan joka kerta Kihuilla ollessamme tavanneet. 

  Seuraavaksi hiippaili käspäivää lyömään Kolehmaisen Kari. "Kole", minua vuotta vanhempi koulukaveri, joka on asunut kauan muualla, kävi viime kesänä täällä saaressa. Sitä ennen olin Karin tavannut joskus 1970-luvun loppupuolella. 
 
 Rannalta tepastelimme kohti tapahtuman ydintä. No Ikolan Eila tietysti sai minut ostamaan vitosella kolme arpaa. Siihen ilmestyi myös Taina. Tainalla oli voittoluettelo. Ei voittoja minulle. 

  Tiirailin, näkyisikö jo Seijaa ja Markkua. Ei näkynyt, mutta Kontisen Tommi näkyi. Hänkin niitä harvoja, kenen ohi en ole yksilläkään Kihuilla päässyt. Tommia jututtaessa asteli Pirskasen Seppo vaimoineen paikalle. Seppo kanssa oltiin kansakoulussa samalla luokalla. Hänetkin olen usein bongannut kesäisin kylillä. Jokunen sana vaihdettiin. 

  Jonssonin Ruut ja Arto dallasivat alamäkeä kohti meitä. Tietysti halaukset ja kuulumiset. Ei heitäkään tule joka kesä nähtyä. Usein kuitenkin juuri Kihuilla. 
  
  Pian saapuivat Seija ja Markku. Vähän kierreltiin kojuja, mentiin Koivulaan syömään haukipullakeittoa. Matkalla sinne tuli Korhosen Tuomas vastaan.
  Koivulassa pyöri myös diasarja viime kesän Vanha Anttola-valokuvanäyttelyn kuvista. Joukossa jokunen minun arkistoistani löytynyt otos.

  Kun mahat pullollaan lähdettiin takaisin torille, soitin Hanelille. Oli maisemissa, joten pian tavattiin laitureiden luona. Samaan liittoon ilmaantuivat Vilhusen Helena ja Pekka. Sovimme heidän kanssaan alustavaa aikataulua; on Vilhusten vuoro tulla käymään Saarelassa. 
  Kääriäisen Markkukin hiippaili ohi. Ei isoja turinoita tarvittu, sillä vasta torstaina hän oli siskonsa Irman kanssa meillä käymässä.
  Siinä rannalla, ihmisten kulkiessa kahta puolta suuntaa jos toiseen, jonkin aikaa rupateltiin. Liikasen Ekin tuli veneellä laituriin, marssi kassin kanssa kohti Salea. Hyvät kesät toivotettiin. 

  Kun nousimme rannasta torille, huomasin Maataluosnaisten kojulla Teittisen Eeva-Liisan ja Pettisen Kirstin. Kirsti on nuoruuden hyvän kaverin Pettisen Leon (R.I.P.) nuorempi sisko. Hän minulle kertoi Lexan sairaudesta ja lopulta poismenosta. Ysityisvietillä Messagerissa tietoa vaihdettin, vaikka ei olla fb-kavereitaVaikka kyllä Lexan kanssa puhelimessa asiasta olin puhunut.
  Kun Kirsti lähti pois kojun tiskiltä, menin vastaa. "Terve Pollikka!", sanoin.
  Ilmeisesti Kirsti tunnisti minut, sillä leveä hymy nousi naamalle. "Pollikka!", hihkaisi hän ja tuli halaamaan.
  Kirsti on minua monta vuotta nuorempi, joten emme ennen "samois neliöis" pyörineet, mutta koska vietin paljon aikaani Pettisillä Lexan kanssa korttia pelaten ja herjuutta harjoittaen, niin "Pollikka" tuli tietysti tutuksi.
  Pitkä tovi Kirstin kanssa juteltiin. Lexan viimeisiä aikoja, jos myös nuoruuden vuosia, kerrattiin. Ronski huumori sävytti Kirstin puhetta. Ihan oli isäänsä Paavoon (R.I.P.) tullut. Niin kuin Lexakin. 

  Vielä vähän tutkiskeltiin kojujen tarjontaa. Sitten hyvästeltiin Seija Ja Markku. Vaikka kohta vielä Salessa nähtiin.

  Ilman sadetta onnistui Kihureissu, vaikka synkkiä pilviä välillä seilasi taivaalla. Oli sikäli erikoinen reissu, että noin paljon tuttuja tapasin. On ollut vuosia, että en ole sanoja vaihtanut kuin pari, kolmen "pakollisen" Kihuvieraan kanssa. Hyvä näin. Tutut sen kun harvenevat. Toivottavasti ei lähitulevaisuudessa kuitenkaan kukaan eilen tavatuista. Ei sen puoleen muistakaan tutuista. 

  Foreca on perunut tämänpäiväisen sateen. Yhtä kepeästi perui kuin Trump aikoinaan ilmastonmuutoksen. Sepä sopii, sillä pian lähdemme Piskolaan keräämään puutarhavadelmia. Kutsu esitettiin eilen Kihuilla Tainan toimesta. Luvassa on myös jäätelökahvit Piskolan tuvassa. Ne järjestää Kääriäisen Irma. Hän ja Markku ovat jokakesäiset asukit Piskolan talossa. Hyvä, että siellä aikaansa viettävät. Pysyy pihapiiri asutun oloisena. 

  Laittaisin loppuun kuvan Kihuilta, mutta en hoksannut yhtään ottaa. En vanhojakaan viitsi alkaa etsimään. Laitan siis kuvan ekslusiivisesta pörriäishotelista. Se on siinäkin mielessä hyvä hotelli, että sinne vaikka sinne tullaan lentämällä, ei päästöjä synny.


  PS. Eeva-Liisa, jos luet tämän, niin laittaisitko minulle kuvan, minkä otit "Pollikasta, Hilpasta ja minusta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti