"Lomamatkalla jossain Suomessa". Muistan nuoruudestani tuollaisen lauseen radiosta, kun jotain lomamatkalaista tai joitain lomamatkalaisia yritettiin tavoittaa tärkeän sattumuksen vuoksi. Se oli aikaa kauan ennen matkapuhelimia, se oli käsivälitteisten puhelujen aikaa. Tämä tuli mieleeni, sillä olemme lomamatkalla jossain Suomessa. Olemme Kiteellä. Hetken mielijohteesta Kiteelle päädyimme. Mielijohteeseen johti se, että Iiris on Kiteellä viikon luisteluleirillä. Anna on myös mukana, kaitsemassa Iiristä ja kolmea muuta pikkuluistelijaa.
Toissailtana sain päähänpiston, että voitais ajella Itä-Suomeen. Otin yhteyttä Annaan. "Se sopii" vastasi Anna. "Päiväohjelma on vaan aika tiukka, joten ei paljon ehditä nähdä".
Aamulla lähdettiin ajelemaan. 200 kilsaa Puumalan, Savonlinnan ja Kerimäen kautta. Olin varannut yöksi huoneen Kiteenhovista. Klo. 14 piti huoneen vapautua. Olimme perillä hyvissä ajoin, joten kävimme jäähallilla katsomassa aamupäivän jääharjoittelua. Helevetin kylmää oli hallissa, sortseissa ja t-paidassa.
Ehdimme käydä syömässä, ennen kuin puoli kaksi ajettiin hotellille kysymään, joko huone on vapaana. Respassa oli henkilökuntana n. 13-vuotias poika. Asia ei oikein auennut, joten hän meni huutamaan apua. Nyt ilmestyi tiskille reippaasti normaalin eläkeiän ylittänyt rouvashenkilö. Ensin luulin, että sujuminen ei juuri parantunut, mutta olin väärässä; kyllä hän homman osasi, mutta ei ollut kiirettä, enemmän harkitsevaa verkkaisuutta. Perinpohjaisen alustuksen ja estelyistä piittaamattomien selitysten jälkeen saimme avaimen. Huone osoittautui tyypillisen 70-luvun tyypilliseksi huoneeksi. Ihan siisti, asiallisen kokoinen kylpyhuone, telkkari, jääkaappi, wifi. Siis kaikki ok. Paitsi wifi. En saanut yhteyttä pelaamaan. Liekö vika siinä, että huoneemme on pitkän käytävän perillä yksikerroksiessa rakennuksessa, ja siten signaalin kantaman rajoilla? En jaksanut asiaa enempää vatvoa, vaan jaoin chromebookiinin kentän puhelin hotspotin kautta.
Luisteluleirin ryhmällä E oli taukoa aamupäivän jään, baletin ja ruokailun jälkeen, jotten tapasimme Annan, Iiriksen ja monta muuta KaTa:n luistelijanalkua leikkipuistossa, mistä matka jatkui jäätelökioskille.
Jäätelökioskin seinällä oli aukioloajat merkattuina. Erillilsellä lapalla ilmoitettiin seuraavaa:
PELIPÄIVINÄ SULJEMME TUNTIA ENNEN KiPa:n PELIÄ!
Luultavasti jäätelönmyynti on täällä melko vähissä, koska raitilla ei liiku ketään. Ainakaan paikallista. Turistit ostakoot jätskinsä Marketeista!
Kun leiriläiset lähtivät jatkamaan omaa elämäänsä, ajelimme hieman Kiteen ympäristössä. Kiteenjärven rantaa myötäilevää tietä jokusen kilometrin myös köröttelimme. Sitten ostimme kylmää juotavaa S-Marketista, vetäydyimme huoneeseemme levähtämään. Tai oikeammin Hilppa pötköttää, minä naputtelen.
Iiriksen ryhmän toinen jäävuoro alkaa 17:20. Sinne menemme vähäksi aikaa katselemaan. Pitää haalia kaikki mahdolliset vaatteet autosta ja repusta päälle, jotta tarkenemme. Minä ainakin pysty laittamaan pitkät housut, kahdet kalsarit, hupparin ja sadetakin. Sekä sukat paljasjalkakenkiin. Kyllä talvisodan käyneen kansan jälkeläisen täytyy noilla varusteilla pärjätä.
Taidan minäkin hetken lojua enne jäähallille menoa. En ole ennen Kiteellä kyljelläni ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti