Viikko etenee. Ilman sateita tähän saakka on mennyt. Sunnuntaina käytiin Piskolassa keräämässä puutarhavadelmia. Reilu kymmenen litraa pakkaseen, muutama litra syötäväksi, kun käytiin penkit läpi. Ne pitää joka toinen päivä käydä poimimassa, muuten alkavat vatut tippua issekseen. Muutaman kerran oli tuo jo tehty ennen meitä, lisää on tulossa.
Tänään, lopultakin, ehdittiin metsään vattuja poimimaan. Olin sienireisullani bongannut nasevan paikan jo pari viikkoa sitten. Syystä ja useammastakin oli lähteminen lykkääntynyt. Nyt lähdettiin, mutta oltiin myöhässä. Olivat vatut päässeet ylikypsiksi, ja tippuneet suurimmaksi osalta pois. Vähän maistiksi kerättiin, pantiin paikka visusti mieleen tulevia vuosia varten. Vasemmalla Hilppa puutarhapensaiden keskellä, oikealla vanhalla pellolle ilmestyneen villivadelma-alueen laidassa.
Ollaan muutakin alkuviikosta puuhailtu. Maustekurkkuja on Hilppa laitellut. Useampi purkki on niitä jo valmiina. Eilen kävin taas poimimassa kanttarellejä. Ihan sadan metrin päähän talosta jouduin menemään. Tänään Hilppa teki pienemmistä relluista pikkelsiä. Monta purkkia on sitä nyt talvella nautittavaksi. Pakkasessa on kanttarellejä riittävä määrä. Se tietää sitä, että kohta, jos ei muita sieniä ala putkahtelemaan, saa Peppe metsäänmenokiellon. Mustikoita on myös pakkasessa, mutta lisää vielä käydään poimimassa. Nyt on vaan pakastin täynnä. Puutarhavatutkin jouduttiin jättämään Piskolaan Tainan pakastimeen. Ensi viikolla on tarkoitus lähteä käymään Hollolassa. Eli vasta ensi viikolla mustikoita haetaan lisää, viedään ämpärissä kotiin, pakastetaan siellä. Saadaan myös roudattua pakasteita ja säilykepurkkeja pois kaappeja täyttämästä
Minä olen eilen ja tänään heilunut raivaussahan kanssa rantapajukkoa ja -lepikkoa vesomassa. Parin tunnin sessioita olen tehnyt. Enempää ei kerralla viitsi, kun ei ole välttämätöntä.
Tänään, suhkuksi menneen ja lyhyeksi jääneen vadelmareissun jälkeen, ehdin vielä pestä soutuveneen. Aika lailla risua, lehteä, lepän urpua, koivunsiementä olikin veneeseen kerääntynyt. Nyt se on erinäköinen.
Huomenna jatkuu vesominen. Jotain muutakin ohjelmaan mahtuu. Verkkoja pitää taas viritellä. Tänään syötiin haukifilettä pakkasesta, joten tuoretta ahventa tai muikkua seuraavaksi toiveissa. Kaikki on toki Ahdin hyppysissä. On se aika omapäinen tyyppi, Ahti. Omiaan puhuvat ne kalahenkilöt, jotka taitoihinsa luottavat. Kyllä se on Ahti, joka antaa, tai on antamatta. No, saattaa kokemuksella, tiedolla ja taidolla olla pieniä mahdollisuuksia päästä Ahtia uunottamaan. Sanovat kokeneemmat kalastajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti