Tänään käytiin viikoittaisella hankintamatkalla kaupungissa. Historiallinen (sic.) tapaaminen kuului myös asialistaan. Nimittäin Tuomisen Matti, ennen vanhaan Meison, kohdattiin Minnan Torikahvilassa. Yli 50 vuotta edellisestä tapaamisesta oli vierähtänyt.
Tapaamisen alkusysäys tapahtui viime marraskuussa, tai ehkä lokakuun loppupuolella. Oltiin joka tapauksessa palattu saaresta Hollollaan.
Oltiin elokuvissa, kun puhelin hälytti äänettömällä taskussa. Sen verran katsoin, että tuntematon numero. Sama numero soitti vielä toisen kerran ennen kuin esitys loppui. Niinpä pirautin takaisin, kun elokuvan päälle istuttiin kahvilla. Sieltäpä vastasi Meison! Oli törmännyt johonkin blogiini, onkinut numeroni, ja pirautti. Hienoa että pirautti. Kaveerattiin muutama vuosi 1970-luvun vaihteen kahta puolta. Meison oli Räihän Ruikun ja Viholaisen Vinskin kaveri, ja sitä kautta tuli minulle tutuksi.
Ainakin kerran hän oli täällä saaressa viettämässä laatuaikaa Ruikun, Vinskin, Ahosen Riston, Hanelin ja allekirjoittaneen kanssa. Sitäkin reissua muisteltiin. Matti kertoi erään yksityiskohdan, sellaisen, joka on hävinnyt muististani. Olimme nimittäin harrastaneet vesihiihtoa. Ensin olin vetänyt Ruikkua, ja kaikki oli sujunut hyvin. Sitten oli tullut Vinskin vuoro. Olin, herjuuksissani varmaan, tehnyt ennen Vinskin rantautumista jyrkän käänteen, minkä vuoksi keskipakovoima oli kiihdyttänyt perässätulijan vauhdin hurjaksi. Siitä seurasi, että Vinski ei osannut arvioida hetkeä, milloin irrottaa otteen vetoköydestä, vaan antoi mennä liian lähelle rantaa. Tästä puolestaan seurasi, että Vinski paineli melkoista kyytiä läpi kaislikon, muutaman metrin kankaalle samaan syssyyn. No, ei siinä sentään kovin hullusti ollut käynyt. Onneksi! Sääret olivat Vinskillä olleet kuitenkin täynnä kaislanlehtien viiltämiä pieniä haavoja.
Ei tosiaan mitään muistikuvaa ole päässäni tästä episodista säilynyt. Ei varmaan leivän jäljiltä vesihiihtoshowssa ollut meistä kukaan, mutta se tuskin on syy muistamattomuuteen. Olenko vaistomaisesti hävittänyt mielestäni Vinskille (R.I.P.) aiheuttamani harmin?
Muisteltiin me tietysti muutakin. Samoin kerrottiin toisillemme, lyhyen kaavan mukaan, kumpikin oman elämme kulusta. Ja tietysti terveydentilasta! Kuinkas muuten, tässä iässä!
Kyllä oli mukavaa Matti tavata nokikkain. Ollaan syksyn jälkeen muutaman kerran puhelimessa puhuttu, kuvia toisillemme lähetelty. Päätettiin, että seuraavaan tapaamiseen ei ainakaan yhtä pitkää aikaväliä kuin edelliseen pidetä. Ja hauskaa oli huomata, että vaikka Meison olikin vuosien saatossa ulkonäöltään muuttunut (kukapa ei tuossa ajassa muuttuisi), niin ääni oli ennallaan, puhetyyli myös. Tuo tyypillinen mikkeliläinen hitaalla huumorilla sävytetty puhetyyli!
Nuorenpuoleiset kaverit vaihtavat torilla kuulumisia.
Mikkelissä tarvittavat hankinnat tehtiin. Kävin myös verkko-ostoksilla. En suinkaan netissä, vaan Antti Turusen Kalastustarvikeliikkeessä. Olin aluksi ajatellut ostaa 16- tai 17-millisen muikkuverkon, sillä kanta on aika suurta, eikä tahdo tulla 15-millisestä läpi. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Jos kahdessa verkossa oli muutama päivä sitten n. 200 muikkua, niin eiköhän sellainen saalis riitä. Ensi kesänä muikku on isompaa, nimittäin tämä vuosikerta, mutta koska sykli on nopeaa, niin uutta on jo kasvamassa minun verkkoihin sopivaan kokoon. Siispä ostinkin yhden 60 metriä pitkän 33 millisen verkon ahvenen ja siian pyyntiä varten. Ajan saatossa on pari tuon kokoista verkkoani kärsinyt pahasti, ovat reikäisiä pohjan kiviin ja hakoihin tarttumisen seurauksena. Myös kokoliaitten ahventen tai verkkoon eksyneitten hauenpuikkareiden irrottaminen pyrkii katkomaan silmistä lankoja, joten reikiä syntyy. Nyt on kalusto siltä osin kunnossa. Varokaa ahvenet, syksymmällä siiat! "Hengenlähtö lähellä", sano Kätkäläinen haulikko kourissa hillasuolleen pyrkiville tunkeilijoille.
Huomenna vien auton Hauhalaan Tanun pajalle. Tanu vaihtaa oikean etupyörän tukivarren. Auto alkoi nimittäin pitämään melkoista nitinää viime viikolla, kun olimme Kiteellä käymässä. Kävin Tanulla heti sieltä palattuamme. Hän teki dignoosin, tilasi varaosan. Nyt osa on tullut, huomenna loppuu kitinä.
Launtaina lähdetään aamulla Hollolaan, sieltä päivällä Mäntyharjuun Taidekeskus Salmelaan. Salmelassa käydään ensi läpi näyttelyt, sitten kuudelta alkaa Tuomari Nurmio & FOLX- kokoonpanon konsertti.
Ensi viikko taitaa olla kalastukselle ja sienestykselle pyhitetty. Niin, ja mustikoille. Kiiskiä ja lahnanlinttejä pitkin hampain irrotelle, hyttysiä ja paarmoja pelkäämättä, hirvikärpäsiä ja punkkeja pakollisina haittoina pitäen urhoollisesti eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti