HARMONIA ON HARHAA

  Kun täällä saaressa asustaa, elää jollain lailla "lintukodossa". Maailman murheet tuntuvat kaukaisilta, oman maan kurjat käänteet muiden murheilta. Paluu todellisuuteen tuli, kun katsoimme Areenalta brittisarjan Sisäpiirissä. Suora lainaus sarjan esittelystä:

  Tosipohjainen draama siitä, kuinka monikulttuurinen Britannia kääntyi väkivaltaisesti sisäänpäin Brexitin synnyttämän kiihkon myötä. Brexit-kampanjointi jakoi kansaa ja kaikki merkit viittasivat siihen, että yhteiskuntarauha oli vaarassa. Valkoinen äärioikeisto nousi poteroistaan ja julisti äänekkäästi valkoista jihadia.

  Katsoimme kaikki viisi osaa parina päivänä. Se sai mielen murheelliseksi, se sai miettimään. Se sai miettimään, että rasismille ei voi olla sijaa, mitään oikeutusta, eikä  rasismiin olkiaan kohautellen suhtautuminen ole tapa, millä asiat muuttuvat. Mielessä syntyi pelko siitä, että Suomessa voi hyvinkin olla samalaista koska tahansa. Osittain jo onkin. Eihän se uuden hallituksen syy ole, mutta ei uusi hallitus myöskään tähänastisilla teoillaan ole mitään parannusta aikaan saanut. Tekemättömyydellään kylläkin huononnusta.

 

  Ylen kysely eri puolueiden kannattajien suhtautumisesta rasismiin ja sen estämiseksi tehtäviin toimenpiteisiin kertoo kyllä karua kieltä. Valheiden ja kontekstistaan erotettujen lainausten, vihapuheiden jakamisen, maalittamisen, henkilökohtaisuuksiin menemisen kulttuuri jatkuu paisuen. Orpo lienee lomalla, Purra sijaistaa. Taivas meitä varjelkoon. 

  Toinen "lintukodon" arkeen hiipinyt tosiasia: Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa riehuvat maastopalot. Kanadassa on tuli korventanut metsää reilusti Suomen Lapin verran. Kaliforniassa palaa vuosi vuodelta isommin, enemmän, tuhoisammin. Tänään uutisoitiin siitä, että merivirrat saattavat pysähtyä jo tällä vuosikymmenellä. Eikö ihmiskunnan silmä aukene? Jos ei, niin saattaa tulla aika, jolloin tämän päivän ilmastodenialistin lapsen tai lapsenlapsen silmä ei enää todellakaan aukene. 

  Sellaista tänään saaren rauhaan kuuluu. Toisaalta olen/olemme täällä onnellisessa asemassa. Ei ole pakko uutisia katsoa/kuunnella/lukea. Täällä on puuhaa ja aktiviteettia kylliksi ikävän todellisuuden unohtamista helpottamaan. Mutta ei niitä unohtaa saa. Olen kuitenkin elänyt aikoja, jolloin olen ottanut liikaakin maailman murheita selkäreppuuni, eikä siitä ollut mitään hyötyä. Päin vastoin, lisää murhetta se vain tuotti. Niinpä yritän nyt pitää mieleni muissa asioissa, tehdä oman osani, niin rasismin torjumisessa kuin ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. 

  Kahta asiaa, maahanmuuttovastaisuutta, mikä monella asianomaisella lähestyy rasismia, ja ilmastonmuutosta kun ajattelee, niin en voi olla ihmettelemättä persuja. Samalla kun he kynsin hampain yrittävät estää ulkomaalaisten tänne muuttamisen, niin he suhtautuvat joko kieltävästi tai vähätellen ilmastonmuutokseen. Hehän toimivat itseään vastaan. Ilmastomuutos laajetessaan synnyttää ennennäkemättömän pakolaisvirran, kun sadat miljoonat menettävät kotinsa merenpintojen nousun vuoksi, kuivuuden aiheuttama kato ja aavikoituminen sysään rutkasti lisää ihmisiä jonoon. Jonoon, joka suuntaa kohti pohjoista. Ja, mikäli ette persut tiedä, Suomi on pohjoisessa. 

  Mieltäni kevensin. Satoa päivisin korjaan. Molemmat auttavat päivästä toiseen raahautumaan. Eikä kumpikaan heilauta kohtalon viisaria mihinkään suuntaa.