Hieman historiaa, ihan pintaa raapaisten. Pirtin seinällä on valokuva talosta vuonna 1956. Verantaa ei vielä ollut.
Minä samana vuonna. Kuva arkistoistani.
Arkistoista lisää. Talo vuonna 1958. Pekka Karppinen Piskolan Helin ohjaksissa talvella. Veranta on valmistunut.
Ritva, minä ja lampaat Piskolan tallin ovella saman vuoden kesänä.
Sitten hyppäys. Maalaus pirtin seinällä. Sen on maalannut Maarit Hautala, mikäli nimen oikein luin, vuonna 1989. Tietoni mukaan Maarit Hautala oli Elinan tuttuja, ja kuva on maalattu valokuvasta.
En kuvaa itsestäni tuolta vuodelta äkistään löytänyt, mutta tässä olen Utsjoella joko 1990 tai 1991.
Taas hyppäys arkistoihin, nyt vuoteen 2015. Piha on vielä kurttulehtiruusun vallassa.
Minä tuona kesänä uistelereissulla.
Lopuksi nykyhetkeen. Talo sellaisena, kun sen päivittäin näen. Alapiha on jo vuosia sitten uusittu ja verannan eteen on ilmestynyt pieni terassi.
Minä katselen taivaalle perräisillä lounaan jälkeen. Katselen, vaikka ei minua kuvassa näy. Katselen ja aprikoin elämän tarkoitusta, jonka tiedän olevan 42, mutten sitä silti ymmärrä.
Siinä ohut siivu historiaa liki 70:n vuoden ajalta. Koska lyhyeksi meinaa kirjoitus jäädä, laitan vielä pari kuvaa omavaraisesta ruokavaliostamme.
Eilen paistmuikut, oman maan potut ja katarellisoossi.
Tänään askeettisesti muikkupihvit ja potut.
Iltapalana pari päivää sitten tatteja, parmesaania ja rukolaa paahdetun leivän päällä.
Eilen illalla napsituista haikumuikuista en hoksannut kuvaa ottaa, mutta muikkunkiintiö on täynnä. Seuraava alkaa luultavasti pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti