MONENKIRJAVAA

 Monenkirjavaa on elo saaressa:

  -pumppu vi***lee

  -jyrsijä ei käynnisty

  -polveen koskee, kourat on rakoilla ja rikamilla 

  -vastapainoksi kuulin aamulla käen kukkuvan 

  -ilma lämpenee päivä päivältä

  -katiska löytyi

  -Pöyryn Joke tulee laittamaan pumpun liitoksen kohdilleen

  Tarkennukset ylläoleviin:

  Kaivon uusi pumppu heittäytyi herjaksi; ei kestä liitos, vaan pullauttaa putken irti. Pullauttaa, vaikka käytiin ostamassa tukiholkki. En tajua. Onko tuo yli 20 vuotta vanha alkuperäinen vesijohto jotenkin epäkurantti tämän päivän liitokseen? En oikein usko, mutta joku mättää. Onneksi Joke lupasi tulla tänään katsomaan. Tulee kuulemma muutenkin mökilleen, joka on peräti kolmensadan metrin päässä, tuossa niemen takana. Tässä kohtaa täytyy muuttaa sanojaan. Mainitsin blogissani, rinta kaarella: minkä putkimiehen maailma minussa menettääkään. Olisi pitänyt sanoa: Mistä tunarista maailma minussa eroon pääseekään!

  Olen parina päivänä yrittänyt tempoa puutarhajyrsintä käyntiin. Huonolla menestyksellä. Minun tekninen taitoni polttomoottorien suhteen on rajallinen. Tulpan  irrotin, ilmanputsarin syynäsin. Vanhalla konstilla olen monta kertaa yrittänyt moottoria käynnistää, eli tulppa irti, ruutalla hieman bensaa sylinteriin, tulppa takaisin, nykäisy. Kone hörähtää, polttaa "siemenbensan", sammuu. Minun järkeni sanoo, että moottori ei saa bensaa. Tankissa oleva polttoaine on pienkonebensaa, joten ei senkään pitäisi olla syy vikaan. Pitää konsultoida Hanelia, sillä hänessä maailma tulee menettämään kohtalaisen tee-se-itse-mekaanikon. 

  Polveen vihloo välillä. Koko pirun polven välillä unohtaa, kun tohottaa menemään rannan ja pihan väliä. Silloin tällöin sitten astuu huolimattomasti, polvi nuljahtaa hieman, sitten sattuu. Se on vaan kärsittävä.

  Käsissä on tosiaan rakkoja, naarmuja ja palkeenkieliä. Johtuu siitä, että kaikkia hommia ei hanskat käsissä tehdä, ja aina johonkin kättään touhutessa raapii. Hurme välillä pulppuaa. 

  Aamulla, heti kun menin ulos, kuulin käen kukkivan. Se antaa toivoa ja uskoa; kyllä se vielä kesäksi muuttuu! Ja ne päivät varmasti lämpenevät, jos välillä saattavat kylmetäkin.

  Nyt soi puhelin. Joke! Pitää lähteä hakemaan, kun hänellä ei ole vielä vene vesillä.

  Joke tuli, teki taikojaan. Taas pelaa vesi! Ammattihenkilö on ammattihenkilö!

  No niin, mihinkä jäin? Käkeen jäin, ja päivien lämpenemiseen.

  Katiska löytyi! Läksin aamulla pienelle veneretkelle. Ihan vaan katsomaan, josko norppaa näkyisi. Myös tutkimaan, onko kalasääskipariskunta taas pesällään. No, norppaa en nähnyt. Sääksistä en ihan täyttä varmuutta saanut. Kauempaa näytti, että pesän laidan yli pilkotti hautovan linnun pää. Koska kiikaria ei ollut matkassa, enkä kovin lähelle viitsinyt mennä häiritsemään, jää asia tuonnempana tarkistettavaksi. Lokkeja ja tiiroja liiteli sentään runsaasti. Hädissään liiteli, koska joka saarella, luodolla, karilla ne pesivät. Kuvan yksilö ei liidellyt, vaan poseerasi.

  Sörnäytin sieltä katsomaan, löytyisikö katiska. Avokkaan pohjoispäässä tiirailin ympärille, lähinnä vesilintuja ja yksinäistä joutsenta tarkkailin. Äkkäsin Kettusen saaren ja Avokkaan välissä kohon, vihreän viiden litran pienkonebensakannun, joka oli pystyssä puoliksi veden alla. 

  Minullahan oli tuollainen katiskassa! Eiku katsomaan. Oma katiskahan se sieltä löytyi! Oli jäälautta kuljettanut, niin kuin arvelinkin. Onnea oli matkassa sikäli, että jos olisi tuuli puhaltanut muutaman piirun pohjoiseen päin, olisi katiska matkannut aavalle Luonterille. Olisi voinut vaikka irrota yli 60 metrin syvänteen kohdalla. Etippä sieltä! Nyt pyydys oli matkannut varmaan ainakin varmaan 300-400 metriä, tarttunut pohjaan, sillä paikalla on juuri kohonarun verran vettä. Pienehkö made oli katiskan päätynyt. Laskin kasvamaan kohti maukasta keittoa. Nyt se on taas vakipaikalla pyytämässä. Katiska, ei matikka. 

  Pumpun korjaus tuli jo selvitettyä. Hilppaa katselee kruunajaisia. Voihan niitä katsoa, kruunajaisia, ei tule painajaisia. Tai voi jollekin kiivaalle monarkian vastustajalle tulla. Minä en vastusta, en puolla. Vaikka ei tuo monarkia ihan tätä päivää enää ole. Mutta maassa maan tavalla.