EPÄVAKAISTA, JA HARMIA MYÖS

  Eilen oli poutainen ja enimmäkseen aurinkoinen päivä. Tosin aika koleaa oli. Rakeitakin hetken sateli, kun aloittelin pesemään aamulla Piskolasta haettua moottoripaattia. 

  Tänään on sitten satanut. Aamuyöstä alkoi, aamuyöhön satelee, mikäli Forecaan uskoo. Näyttäisi olevan pikkutunneilla lumihiutalettakin kartalla, vaikka plussalla ollaan. 

  Koska sadepäivä on takana, niin sadepäivän ehdoilla ollaan eletty. Pihahommiin ei olla lähdetty. Minä olen vähän puuhastellut venevajassa. Korjasin myös puuliiterin takaseinän, joka oli alkanut pullistelemaan sisällä sitä vasten nojallaan olevan halkopinon painosta. Nyt on taas ryhdikäs, takaseinä.

  Ulkohommaa ilmeni kuuden jälkeen. Siis klo. 18:sta jälkeen. Kuului omituinen ääni, mitä ei tunnistettu, television päällä ollessa paikallistettu. Pian, kun Hilppa yritti laskea vettä keittiön hanasta, selvisi syy. Ei tullut vettä, vesijohto oli irronnut pumpusta, ja johto oli tyhjentynyt kaivoon vaimeasti koristen.

  Ei auttanut kuin lähteä tihkuun. Piti irrottaa ensi liitos yläpäästä. Sitten vedin vesijohdon ylös. Perään pumpun sitä kannattelevasta köydestä. 

  32 mm:n vesijohto on liitetty pumppuun messinkisellä puserrusliittimellä. Vaikka pumppu ei roiku vesijohdon varassa, vaan köyden kannatuksella, oli paine liitoksen irrottanut. Pienellä jamuamisella, lievällä kastumisella saatiin vika korjattua. Pumppu pelaa taas. 

  Kiristin liitoksen niin tiukalle kuin sain. Toivottavasti nyt pysyy. Kun Toni tulee ensi viikolla yhdistämään pumpun lopullisesti jakorasiaan (se toimii nyt väliaikaisesti jatkojohdolla), niin pyydän häntä laittamaan kaivosta sähkötaululle tulevaan kaapeliin tuulikaapin katon rajaan katkaisimen. Siitä on helppo katkaista pumpun virta siksi aikaa, kun ollaan poissa maisemista. Ihan siltä varalta, että liitos irtoaa joskus uudestaan. Tuo sama liitos, tai yläpäässä oleva, niin ikään puserrusliitos. 

  Kun tuota irronnutta liitosta korjattiin, meinasi sanaharkkaakin tulla. Turhanpäiväistä suukopua. Ei sentään syyttelyä tai muuta vakavampaa. Sellaista se yhteiselämä on. Näin 50 vuoden harjoittelun jälkeenkin. Tai varsinkin sen vuoksi. Se kuuluu elämään.

  Huomenna on poutaa, ainakin ennusteen mukaan, klo. 16:sta asti. Päästään jatkamaan pihalla duunia. Loppuviikko näyttäisi olevan melko vähäsateista. Viikonloppuun mennessä on siistimiset ja kasvimaan jyrsimiset tehty. On, vaikka torstaina lähdetään Mikkeliin ruokaa ja muita hankintoja tekemään. Pitkä lista on kertynyt. 

  

  Ensi viikolla taitaa vähän lämmetä. Peruna laitetaan maahan, jos ei ihan hurjaksi keli muutu. Uutta multaa pitää kasvulavoille vaihtaa. Kompostista saadaan vähän, kaupasta säkeissä lisää. Kukkapenkkeihin pitää kärrätä pari vuotta kompostoitunutta ihmistuhmaa. 

  Peruna ja sipulit tosiaan pian laitetaan kasvamaan. Muut istutukset saavat vielä odottaa. Mutta hommaa piisaa.

  Muutakin takaiskua on ilmennyt kuin tuo pumpun liitoksen irtoaminen. Vein nimittäin sunnuntaina katiskan tuonne Kummelisaaren eteläpuolella olevalle särkälle. Kun eilen haettiin moottorivene Piskolasta, niin sieltä palatessani ajattelin katsoa katiskan. Mutta en katsonut. Ei näkynyt kohoa missään! Ihme juttu. Liekö jostain varjorannalta vielä lähtenyt jäälautta irti, ja sattunut juuri katiskan yli kulkemaan? Ja jos on, niin onko vain katkaissut kohonarun, vai onko kuljettanut koko pyydyksen ties minne?

  On meillä ollut huonoa säkää katiskoiden kanssa, naapurilla ja minulla. Molemmilta on yksi katiska parin viime vuoden aikana kadonnut. Ja molemmilta on yksi kadonnut löytynyt. Tulee jo mieleen, että käykö joku kelvoton kiertelemässä maisemia pyydyksiä vohkiakseen? Jos joku alkaa kaupitella näillä seuduilla katiskoja halvalla, niin pitää ottaa kauppias luokalle!

  Totta puhuen en siihen usko, siihen varkaaseen. Joku muu selitys lienee todennäköisempi. Mutta toisaalta: kummallakin, naapurilla ja minulla, on yksi katiska mystisesti hävinnyt, eikä niitä ole yrityksestä huolimatta naaraamalla löytynyt. 

  Tuo juuri hävinnyt katiska oli melko matalassa särkällä. Kun tulee sopiva aurinkoinen ja tyyni keli, niin sen saattaa ihan silmilläänkin havaita, vaikka onkin vihreästä verkosta tehty. Naarata pitää tietysti myös. Mutta jos jäälautta on sitä kuljettanut, voro napannut, niin hyvästit saa heittää. 

  Jos katiskaa ei löydy, niin pitää varmaan tappio niellä, hankkia uusi. Hintoihinsa vaan tulee ahvenfilee tälläkin tavalla. Mutta kun verkolla ei alkukesästä saa pyytää, niin ainoa keino saada fisuja on katiska. Tai ei ainut. Voihan sitä kokeilla virvelöintiä tai uistelua. Niinpä! Kutuhaukea voisikin kokeilla virvelillä tuosta kotimatalasta. Aika polske siellä välillä käy.

  Sellaista tänne. Syreeniin pukkaa jo lehteä. Pian koivuun myös. Kyllä se tästä lämpenee, luonto pärskähtää eloon. 

  Vieläpä laitan kuvan. Kuvan, minkä otin äsken kusireissulla. Talon nurkalla on vesitynnyri räystäskourun alla. Se  täyttyy nopeasti, jos enemmän sataa. Silloin se alkaa tietysti valua yli äyräidensä. Siksi ei tynnyrin vieressä tahdo nurmi kasvaa, kuten kuvassa näkyy. Älysin laittaa "ylivuotoputken", minkä avulla liika vesi menee muutaman metrin päähän, eikä tulvi aina samaan paikkaan.