MINILOMA

  Kun aamulla katselin kymmenen päivän ennustetta, huomasin, että tänään on lämmintä, mutta huomisesta alkaen viilenee rutkasti. Niinpä sain päähäni, että miniloma on nyt paikallaan. Ei tämä työleiri meitä sentään joka päivä aamusta iltaan tarvitse. 

  Anttolan kylälle ei oikein edes minilomaa viitsi ajatella tekevänsä. Tarkoita, että me emme viitsi sellaista ottaa ohjelmistoon. Joillekin muille se saattaa sopia, eli suosittelen. 

  Siis google käyttöön. Pistohiekka Resortin ravintola on toukokuun ajan auki vain to-la. Ei paljon vaihtoehtoja: Puumalaan!

  Lounaan jälkeen, puoliltapäivin, lähdettiin usmuuttamaan. Yli 20 astetta lämmintä, 3 m/s tuulta. Oiva veneilykeli. Ei silti ihan t-paidassa vielä tarkene, vesi hohkaa kylmää.

  Vajaa puolituntinen, niin jo aukesi Lietvesi.

  Kohti Puumalaa katse tiukkana, kipparilla. Miehistö ottaa rennommin.

  "Jos veneellä kiertää pallon, niin täytyy muistaa, että mennessä Kap Horn jää vasemmalle", opetti enovainaja Olli muinoin. Samoin täytyy muistaa, että Anttolasta Puumalaan veneillessä jää Rokansalon eteläkärki mennessä vasemmalle. 

  "Eläköön kauppa- ja meriliikenne!", sanoi Parkkisen Antti, RIP, kun hänelle korttipöydässä sattui naseva käsi. Sen suuntaista liikennettä oli Rokansalon itäpuolella.

  Vaikka ei tuo puunkuljetus taida ainakaan puhelimen näytöllä hahmottua.

  Puumalan satamassa oli melko hiljaista. Vierasvenelaiturissa oli yksi paatti, tankkauspisteellä ei yhtään. Tori oli lähes autio. Ravintola Satama oli sentään auki, joten kahville. Kävi niin, että keitettyä kahvia riitti vain yhteen mukilliseen + loraus toiseen. Kassatyttö sanoi "kappas vaan", kun kerroin tilanteen. Lupasi tuoda minulle täyden mukin, kunhan uutta on valunut. Ei olisi ehkä vilkkaampaan aikaan päässyt noin tapahtumaan, sillä silloin, kokemukseni mukaan, on henkilökuntaa paikalla enemmän vahtimassa kaiken sujumista. 

  Terassilla kahvit ja dallaspullat nautittiin. Oudolta tuntui, sillä kesäkuukausina on satamassa aina täysi tohina. Nyt muutama ihminen kuljeksi ohi, isolla terassilla jokusessa pöydässä asiakkaita. Henkeään veti Puumala. Kuukauden kuluttua on toinen meininki. 

  Kahvit juotuamme noustiin hissillä sillan päälle. Komiasti näkyy sieltä salmi ja satama.

  Niin myös kylän raitti kirkkoineen, kauppoineen.

  Pois sillalta tultiin kävellen. Muutama satametrinen kun dallattiin, päästiin kävelytielle, mitä pitkin sillan suuntaisesti takaisin satamaan. Panin merkille, että oivallisesti on sillan alapuoli käytetty hyödyksi; siellä on parkkipaikkoja! Ovat autot suojassa auringonpaisteelta ja sateelta. Pidänpä mielessä. Vaikka tuskin tarvetta tulee. Pysäköidä auto Puumalassa suojaan auringolta ja sateelta. Tosin ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kannattaa olla mieli avoimena, pitää muisti pullollaan tärppejä. Sanoo Peppe, nykyisin paremmin tunnettu nimellä "Herra Unohdus".

  Pian lähdettiin ajelemaan takaisin. Hieman vajaa tunti sivuunsa kestää matka Avokkaasta Puumalaan, kun matkavauhdin pyrkii pitämään 30 - 35 km/h-lukemissa. Pienehköllä veneellä täytyy vauhtia välillä säädellä, sillä yllättävän paljon vaikuttaa tuulen suunta nopeuteen. 

  Tässä tämä, huomenna Mikkeliin. Ai niin, antoi katiska aamulla lounastarpeita, joten ei tarvinnut pakkasesta kaivaa.