PITKÄKORVAISEN VESILINNUN TARINA

  Eilen, kun kaupungista palattiin, sateli, joten jätimme autoon osan ostoksista. Aamulla lähdin jo puoli seitsemän aikaan niitä hakemaan. Taivas oli lähes pilvetön. Kun starttasin veneen, sattui silmiini salmella kohti vastapäistä niemeä uiva kummajainen. "Mikäs pitkäkorvainen vesilintu se siellä seilaa?", ihmettelin. 

  Katsomaan. Heti pian paljastui uijan henkilöll...., eikäku eläimellisyys: kauris se oli vaihtamassa Avokkaansaaren pienehkön elinympäristön suurempaan. 

  Sinne hävisi kauris. Piekälänsaaresta löytyy luultavasti lajitovereita. 

  Kuvien laatu ei ole kummoinen: ne on otettu puhelimen kameralla, ja zoomaten, sillä en ihan lähelle elikkoa viitsinyt mennä pelottelemaan. 

  Totesin, että ihan tarpeeseen tuli eilen ostettettua jänisverkkoa. Muutamaan vuoteen ei ole kauriita pihassa näkynyt, mutta ovat ne joskus käyneet popsimassa puutarhan antimia. 

  Jäniksiä ja rusakkoja varten tuota verkkoa tuli hankittua. Kasvulavaloilla on jo kiinteä aita tehtynä. Kasvimaalle olen väsännyt aidan rastasverkosta joka kesä. Nyt päätin tehdä sinnekin galvanoidusta verkosta, jottei tarvitse vuosittain pusata.

  Jäniksiäkään ei ole juuri tontilla näkynyt, mutta takuun voin antaa, että jos jättää suojaamatta, on jonain aamuna salaatit popsittu, porkkanannaatit jälkiruoaksi puputettu. 

  Aamupäivän aherruksella sain aidan laiteltua. Porttia vailla on vielä. Se ilmestyy varmaan huomenna, sillä sateiseksi muuttuu keli, joten päädyin kirjoittamaan. 

  Hilppa uurasti keittiössä, kun minä painiskelin aitaprojektin kera. Hän pesi pyykki (lue pani koneeseen pyörimään), pakasti raparperia ja loihti myös raparperipiirakan. Siksi tässä vesi kiellellä naputtelen, päiväkahveja odottelen. 

  Koska ei kahviaika ihan vielä ole, jatkan kirjoitusta. Eilen nousi seinä eteen Leijonille. Se oli odotettavissa. Tehottomuus oli joukkueella koko turnauksen kateissa. Kanada puolestaan teki maalin lähes jokaisesta kunnollisesta paikasta. Siinä se huima ero. Vaikka peli muuten kulki joten kuten, hallintaakin oli paljon, niin maalit ne pelin ratkaisevat. 

  Meitä suomalaisia, meitä, jotka rakastamme naapureitamme ruotsalaisia, ja olemme samaan aikaan heille erittäin kateellisia, ilahduttaa suunnattomasti se, että myös Tre Kronor putosi jatkosta. Lohtu se on pienikin lohtu. 

  Kanada-Latvia, USA-Saksa, siinä välierät. Joka väittää tämän oikein ennustaneensa, valehtelee. Tämän uskallan sanoa, sillä Aino Kassinen ja Nostradamus eivät ole enää läsnä. 

  Huomenna lähdetään käymään Kangastalon Puutarhalla. Ainakin muutama amppeli ostetaan. Tomaatin, kurkun ja kesäkurpitsan taimet hankitaan vasta parin viikon kuluttua. 

  Muutama tomaatintaimi on jo sisällä kasvamassa. Hilppa on ne saaduista siemenistä kasvattanut. Jotain erikoista pientä lajiketta ne ovat. Toivottavasti onnistuu prosessi satoon saakka. 

  Ei se kahviaika vaan tule. Kirjoitan vissiin liian nopeasti. Toisaalta ei meillä mitään kiveen hakattuja kahviaikoja tai ruokatunteja ole. Joten taidan lopettaa, lähteä pistämään kahvin valumaan. Kevään ensimmäinen raparperipiirakka nimittäin lähestulkoon voittaa kevään ensimmäisen raparperikiisselin makunautinnon. Eikä vaniljakastikkeen antamaa lisäpotkua tule missään nimessä vähätellä.