PIKKUHILJAA

  Eilen oli jo aurinkoista, melko lämmintä myös. Kauniina näyttäytyi maisema tänäänkin, kun aamukahvin jälkeen ajelin katiskalle.

  Nyt ei ollut jäälautta katiskaa siirrellyt. Ahvenia oli pyydykseen uinut kymmenittäin. Suurimmat vaaksan-, suurin osa sormen mittaisia. Kasvamaan pääsivät sintit.

  Näin muuten eilen isonkin kalan. Illalla, kun menin käymään rannalla, kuului kaislikosta melkoista polskintaa. Ajattelin, että siellä muljuaa sinisorsa, sillä pariskunta sitä lajia on rannalla pyöriskellyt. Tarkempi syynäily osoitti luulon vääräksi; hauki siellä temmelsi. Se lähestyi rannalle vedettyä soutuvenettä ja laituria, aluetta, missä on sorapohja, eikä kasva kaislaa. Syöksyin hakemaan atrainta. Se on ollut vuosikymmenet käyttämättömänä venevajan kattotuolien alapaarteiden päällä. Ei tullut töitä nytkään. Kun lähestyin laituria, näin kyllä hauen. Oli iso! Ainakin metrin mittainen! Tosin en pysty mittaa todistamaan, sillä kun hipsin varpaisillani, atrain tanassa, pitkin laituria, käännähti jättihauki takaisin kaislikkoon. Siellä se muljusi selkä pinnalla vielä pitkään. Turha oli yrittääkään sitä kaislikon keskeltä saada atraimen piikkeihin. Kun ei ole siipiä. 

  Jos olisin laiturilta päässyt yrittämään, olisin hauen iskenyt. Olisin, vaikka en itse asiassa tiedä, olisiko se ollut luvallista toimintaa. Täytyypä tarkistaa, vastaisuudenvaralle. On tärkeää, että tietää, mitä lakia tai asetusta rikkoo. 

  Katiskareissun jälkeen ryhdyttiin Hilpan kanssa vaihtamaan kasvulavoille multaa. Kärräilin alakasvimaalle ja pensaiden juurille yhtensä yli kymmenen kärryllistä. Sitten tilalle multaa kompostista, lisää ostetuista säkeistä. Kunhan vuodenkierto etenee sopivaan pisteeseen, ovat kasvulavat valmiina kesäkurpitsalle, kurkulle, pinaatille, salaatille.

  Touhussa kului aikaa liki puoleen päivään. Leivinuunissa oli touhutessamme kypsynyt kokonainen kana. Jos ilmat ovat ennusteen mukaisia tulevaisuudessa, saattoi olla viimeinen leivinuunin lämmitys ennen syksyä. 

  Iltapäivällä piti jo vähentää vaatetta. Silti hiki valui, kun arska paisteli, ja tuuli oli pohjoisen kantilla, eli ei pihalle juuri henkäillyt. 

  Otin savut moottorisahasta, raivaussahasta, sekä trimmeristä. Kaikki lähtivät ilman kommervenkkejä käyntiin. 

  Sitten tutkin, mistä johtuu, että pyykkiä pestessä ei meinaa viemäri jaksaa vetää poistovesiä, vaan ne nousevat aluksi altaaseen. Syy löytyi. Korjaustapakin on hahmoteltu. Väliaikainen ratkaisu on myös tehty, joten palaan asiaan tuonnempana. 

  Asiat ovat melko lailla mallillaan. Pumppu on Joken ansiosta ärhäkkänä. Pihat, kasvimaat, kasvulavat ovat lähes valmiina ottamaan kasvatettavat vastaan. Pieniä hankaluuksia, voimasanoja edellyttäviä tapahtumia, niitä esiintyy. Ne kuuluvat asiaan; ei käy liian itsestään selväksi elämä, eihän me missään Strömsössä olla. 

  Huomenna on agendalla ainakin alakasvimaan jyrsintä. Sinne ei tätä kesänä istuteta kuin auringonkukkia. Ehkä hieman hernettä myös, jos ylös ei kaikki mielessä oleva mahdu. Humalasalot pitää myös laittaa sojottamaan talon ja navetanmuurin nurkille. 

  Saattaa olla, että huomenna tulee otettua aurinkotuolit pihalle. Iltapäivällä siellä on lämmintä kerrakseen. Päiväkahvit nautitaan verannan pienellä terassilla. Paitsi ehkä ei. Vilkaisin Forecaa: puolipilvistä, alle 15 astetta, tuulikin kääntyy kaakkoon, eli puhaltaa suoraan pihalle. No, näkkyypähän.

  Meillä oli aikomus lähteä käymään Hollolassa ennen helatorstaita, eli 17. toukokuuta. Suunnitelma muuttui, kuten suunnitelmilla on tapana. Mennäänkin jo ensi torstaina, ollaan yö kotona, usmuutetaan perjantaina aamulla päiväksi Espooseen. Perjantai-iltana ajellaan sitten takaisin Anttolaan.