Elämä saaressa on lähtenyt soljumaan eteenpäin ilman erityisiä kommervenkkeja. Eilen oli puotaista, päästiin aloittamaan pihojen rapsuttelu. Tänään sateli aamupäivän, oli tuulista. Kun päivällä sade lakkasi, arskakin näyttäytyi, lähdin laittamaan katiskan järveen. Aiemmin en arvannut, koska liikkuvat jäälautat olisivat saattaneet pyydyksen kuljettaa huut helevettiin. Nyt ovat jäät lähitienoilta hävinneet.
Tuimailmeinen kalastaja.
Ilotin kalliolla oli tohinaa. Lokit sitä ovat asuttaneet niin kauan kuin muistan, useamman pesäkunnan voimin. Nyt näyttää kandanhanhipariskunta silmäilevän kortteeria. Saa nähdä, suostuvatko lokit vuokraamaan? Ei noista niin väliä olisi, kanadanhanhista. Paskovat laitureille ja pihanurmikoille. Ja pitävät mekkalaa. Kaikella kunnioituksella, vaikka luontoystävä olenkin.
Luonteri näytti lainehtivan vapaana.
Tänään juhlistetaan vappuaattoa. Ei kovin räyhäkästi; simaa on, donitseja munkin asemasta, illalla syödään nakkeja ja perunasalaattia. Ei todennäköisesti vaikutusta huomisaamun olotilaan.
Koska olotila aamulla on todennäköisesti oiva, lähdetään hakemaan vene Piskolasta. Siinä meille vappumarssia.
Tiistaina jatkuu pihojen ja kukkapenkkien rapsuttelu. Kasvimaat pitää myös lähipäivinä jyrsimellä kääntää lämpenemään. Niin, vaikka ei kovin lämmintä ole lähitulevaisuudessa lupeissa.
Pientä puuhaa riittää, siellä täällä on laitettavaa, ai niin, myös tuolla täytyy käydä jotain tekemässä. Ei aika pitkäksi käy. Aina ulkona nahutaan, kun vain ilma sallii. Se on mukavaa!
Siellä alkoi taas ripottelemaan vettä. Nappiin osui katiskareissu. Me keitetään pian kahvit. Keitetään, koska eletään omaa elämäämme, omalla aikataululla. Työaikalaki ei ulotu Saarelan tilalle. Koskee tietysti vain omaa väkeä. Mutta ei täällä pahemmin palkollisia näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti