VAIHTELUA

  Huomenna saadaan vaihtelua Nato-huuman ja vaali-hysterian valtaamaan Suomen arkeen; mennään Kaunaisten jäähallille katsomaan Magical Stories on Ice-esitystä. Se on KaTa:n kevätnäytös kilpailukauden päätteeksi. Hyvä niin. Alkaa nyppiä, kun ei voi radiota aukaista, ei toosaa myöskään, ilman että "miten asiat tästä eteenpäin etenevät Nato-asiassa"-, tai "historiallisen jännittävä ja tasainen vaalipäivä tulossa, millainen hallitus saadaan kasaan"- juttuja alkaa soljua sadatta kertaa. Ja kun Emmerdalessakin eletään järkyttäviä hetkiä, niin on tosiaan paikallaan päästä hermojaan lepuuttamaan.

  Iiriksen roolihahmosta saatiin eilen tietoa. Jätän arvoitukseksi.  

  Muutamana päivänä ollaan käyty liukulumikenkien kanssa Messilän maastossa. Tänään ei menty. Ilma oli toki yhä hieno, mutta oli omat syynsä jättää väliin, hiihtelyt. 

  Minä lähdin aamupäivällä hieman kävelemään. Jalka on ollut siinä kunnossa, että kävely on jäänyt vähiin. Joulun maissa ostamani kävelykeppi on pitänyt taas ottaa käyttöön. Se keventää polveen kohdistuvaa rasitusta jonkin verran. Kepistä huolimatta on alamäki tuskallista tallattavaa. Koska asumme paikassa, josta on lähdettävä joka alas- tai ylöspäin, niin kärsittävä on. 

  Hiljalleen kuljin reilun puolituntisen. Kuten sanoin, ilma oli hieno. Pääsiäinen lähestyy, viestittivät pajupuskat.

  Hanki kimmelsi valkeana, puro virtasi mustana ja vapaana. 

  Joo, kumma on tuo polvi. Hiihtämisen se sallii, kävelyä vihaa. Pyörällä polkemisesta se erityisesti tykkää. En vielä ulos lähde pyöräilemään. Pitää odottaa, että kulkutiet sulavat. Kuntopyörällä hinkutan joka aamu, mutta ulkoilmaa kaipaa mieli, halajaa sielu. Joten mielellään tulee lähdetyksi hieman dallaaamaan, vaikka vähän sattuu.

  Minulla on lääkäriaika huhtikuun 20. päivänä. Tarkoitus on selvittää polven kohtaloa. Jos ei asiat siellä etene, pitää ryhtyä kulkemaan toista polkua. Kädet olen jo pystyyn nostanut sen suhteen, että joku ihmeparaneminen olisi mahdollista. 

  Keppi tukena ja turvana siis mennään. Itse asiassa keppi nro. 2. Päivänä muutamana kävi näet siten, että kauppareissulla unohdin kepin ostoskärryyn. Tuuppasin kärryn Lidlin edessä muitten sisään, enkä huomannut, enkä muistanut, sillä vasta muutaman päivän olen keppiä käyttänyt. 

  Kun kotona autosta ulos tulin, huomasin heti, että keppi jäi. Sainoin Hilpalle, että mene sisään, minä lähden katsomaan, löytyykö keppi.

  Sörnäytin takaisin kaupalle. Ei ollut kärreissä. Menin sisään, kysyin henkilökunnalta. Ei ollut kukaan palauttanut. Jatkoin saman tien matkaa Prismaan, osti uuden. 

  Pari päivää katoamisen jälkeen käytiin taas Lidlissä. Kysyin uudelleen kepistä. Ei mitää tietoa. Jollekin se kelpasi. Toivottavasti menee tarpeeseen. Minä en kyllä olisi kehdannut kenenkään keppiä vohkia. Vähän noloa sellainen on. 

  No, eivät kaikki ole sellaisia luisuotsia. Vuosia sitten jäi Hilpalta lompakko silloisen Euromarketin parkkihallissa ostoskärryyn. Se oli kesäperjantai, oltiin Anttolaan lähdössä. Hilppa huomasi pian lompakon puuttuvan. Ei oltu ehditty vielä edes parkkihallista ulos. Siispä äkkiä katsomaan kärryjonoja. Ei mitään. Sitten asiakaspalveluun kysymään. Ei tietoa. 

  Lähdettiin ajelemaan kohti Anttolaa. Hilppa kuoletti pankki- ja luottokorttejaan matkalla.

  Seuraavan aamuna soitin Euromarketin asiakaspalveluun. Jippii! Lompakko oli illalla palautettu! Käytiin maanantaina se noutamassa. Kaikki oli tallella. Löytäjä ei ollut edes jättänyt yhteystietojaan, joten emme voineet häntä kiittää. Hilppa selvisi säikähdyksellä. Ja uusien korttien tilaamisella. Sehän häneltä sujui, pankkineidiltä. Olisi ajokortti mennyt uusiksi, muutakin haittaa tullut, jos myötyriksi olisi lompsa kadonnut. 

  Sellaista perjantai-iltana mielessä. Laitan vielä yhden kuvan. Ei ole maksettu mainos, mutta jos olette seutuvilla, tulkaa ihmeessä katsomaan!