Kesäaikaan yöllä siirryttiin. Sen huomaa, kun sääkarttoja katselee. Lapissa pakkasta liki 30 astetta, etelässä viitisen astetta. Lunta Hollolan tienoille tulee, mikäli Forecan ennustuksiin on luottamista, seuraavien päivien aikana noin 50 senttiä. Sehän on enemmän kuin monena vuonna on ollut koko talvena.
Viime yönä ei vielä ollut lumipeitettä kertynyt kuin viitisen senttiä. Huomenna aamuyöstä alkaa sitten totisempi myräkkä.
Tämä tarkoittaa, että pääsen vielä nauttimaan lumitöiden ihanuudesta. Yltäkylläisesti, mikäli polvelta kysytään. Hilppa tuli aamulla kaveriksi, tulee seuraavinakin päivinä. Ei ole enää Peppe talkkarin hommissa entisellään.
Ryhdyin pohdiskelemaan omaa kulttuurihistoriaani. No, konsertteja (rock) olen livenä nähnyt melko vähän. Alle 20, luulen, muutama clubikeikka lisäksi.
Teatterissa olen käynyt luultavasti myös noin 20 kertaa.
Museoissa kohdalla myös sama lukema. Sattaa olle snadisti suurempi.
Taidenäyttelyssä on tullut vierailtua noin kymmenen kertaa.
Elokuvissa varmaan hieman useammin. Nuorena jonkin verran, parhaassa aikuisiässä ei juuri lainkaan, vanhempana jonkin verran.
Sirkuksessa olen vieraillut muutaman kerran.
Kirjastoa olen käyttänyt säännöllisesti vuodesta 1960 asti. Kirjoja on tullut luettua varmaan tuhansia. Valtaosa niistä dekkareita ja scifiä, mutta kaunokirjallisuutta ylipäätään, klassikoitakin, on tullut ahkerasti kulutettua.
Ovatko nuo lukemat merkki luksuksesta? Teatteria tuetaan, Museoita tuetaan. Sirkuksia tuetaan. Orkestereita tuetaan. Mutta tuskin niitä, joita ole katsomassa käynyt. Elokuvateattereitakin tukee Suomen Elokuvasäätiö, mutta vain muutamalla tonnilla per teatteri, suuruus riippuu paikkakunnan asukasluvusta. Kirjasto on käyttäjälleen ilmainen, mutta se ei edes Purran mielestä ole luksusta.
Eliittikulttuuri ei ole minulle ollut tärkeää. Sinfoniat, oopperat, baletti, ne ovat jääneet muiden nautiskeltaviksi. No, eliittikulttuureihin lasketaan kuuluviksi myös museot ja galleriat (Wikipedia), joten siltä osin olen eliittiä.
Mitään tilastoja ei ole, en ole ainakaan selannut, mutta luulen, että ole melko keskiverto kulttuurin kuluttajana. Koen, että kulttuuri on niin niin tärkeää, että se saa maksaa, mitä se vaatii. Myös ooppera, sinfonia ja baletti.
Kulttuuriin kuuluu tietysti paljon muutakin, kuin edellä luettelemani jutut. Minun omaan kulttuuriini kuuluu blogien kirjoittaminen. On kuulunut 17. elokuuta 2012 asti. Tämä on 1521. sepustus. Kirjoittaminen on minulle siis omaa kulttuuriani. Ja luksusta. Se on luksusta, koska näpyttely vei ajatukset pois muusta, sielu ja pää rauhoittuvat.
Poliittista jargonia käyttääkseni "isossa kuvassa" kirjoitteluni ei tietysti mitään kulttuuria ole. Tai sitten on. En minä tiedä. Mutta tärkeää se minulle on, kulttuurin tavoin.
Loppukevennys:
Salpausselän kisat ovat meneillään. 100-vuotisjuhlakisat. Sen kunniaksi kysymys, jonka esitti Aallon Kalle joskus muinoin 1970-luvulla Rantaharjussa.
"Miksi Salpausselällä hypätään iltamäki?"
Vastas kuului "Siksi, että kansalle piti saada tekemistä, kun se odotteli Hyvösen Erkkaa maaliin viideltäkympiltä. "
Kaikella kunnoituksella Erkkaa (R.I.P.) kohtaan. Tuo oli silloista huumoria, josta ei edes asianosainen ottanut nokkiinsa. Ei ainakaan, jos hänelle oluen muisti tarjota.
Hei täältä Haminasta !
VastaaPoistaViime syksynä selasin VANHA ANTTOLA KUVIN SIVUSTOA ja siellä törmäsin blogiisi alkaen vuodelta 2012. Selasin syksyn ja talven aikana blogisi ja luin ennen kaikkea vanhoista tapahtumista ja henkilöistä kertovat kirjoituksesi. Mukavia muistoja heräsi ajoilta ennen vuotta 1965, jolloin muutin pois Anttolasta (15.2.1965 armeijaan vapaaehtoisena).
Osanottoni Äitisi ja Ritvan poismenon johdosta. Ritvan kanssa olimme samassa Varpu Parkkisen luokassa yhden vuoden ja myöhemmin 5 vuotta koulumatkoilla Mikkeliin sekä vapaa-aikoina kirkonkylän kiemuroissa.
Asuin Pölkinlahden pohjukassa keltaisessa talossa (Vilhusten huvilatontin vieressä). Pekan kanssa oltiin kesäkavereita -50 luvulta alkaen. Pekka puhui joskus -70 luvulla kesämokkihaaveistaan (Piskola). Muistelen että Pekan mummolla olisi ollut sukulaisuus suhteita Piskolan suuntaan.
Sarvelaisen Masa (meidän olemattoman pienen suvun "musta lammas") muistuu jutuissasi eräänä kirkonkylän persoonana (oli kyllä varsinainen ketale). Masasta on minulla paljon juttuja muistissa, mm Lahden vanhan liikenneympyrän "ohitus". Masa oli ukkini velipuoli (ikäero 40 vuotta. Kun 90-luvulla tein sukututkimista meidän pienestä suvustamme ilmeni mm se että Masan isoäiti, Helena Sarvilahti, on ollut piikana Piskola 4:ssä ja hänen poikansa (Masan isä) torpparina Hipsunmäessä Maljalassa.
Terveisin Juhani Sarvelainen (soittelen Sinulle myöhemmin,jos sopii. Numerosi löytyi FONECTAN sivuilta.