Ilma viileni. Kymmentä astetta päivisin, viittä öisin, sadetta päivittäin, siinä tulevien päivien näkymä. Eihän se kovin kylmää vielä ole, mutta kun on tottunut päälle kahdenkympin lukemiin, aika kalsalta tuntuu, varsinkin kun pohjoistuulta on 5-6 m/s. Siis aika aloittaa lämmityskausi. Makuukammarin uunia jo parin iltana olen lämmittänyt. Tänä aamuna tälläsin tulet isoon uuniin. Viideltä tälläsin. Ihan parhaita hetkiä elämässä: uuni humisee, pihkapuu rätisee, muuten aivan hiljaista. Edes saaren yli puhaltava pohjoistuuli ei tänne eteläpäähän kuulu.
Seitsemän aikaan vetäisin työvaatteet niskaan. Ajattelin lähteä pariksi tunniksi touhuamaan. Sääennuste osoitti kuitenkin taas luotettavuutensa; sateen piti alkaa vasta yhdeksältä, mutta vettä tihusi jo seitsemältä. Nostin kädet pystyyn, vaihdoin leppoisammat vaatteet, päätin pitää rokulipäivän. Siis ulkotöiden suhteen. Näin tuli tilaa kirjoittamiselle.
Äsken sanoi Kerttu Kotakorpi takanani teeveessä, että eletään elokuun viimeistä päivää. Jotenkin kuulosti profetiaaliselta. Ilmaisua kun käytetään toisessakin merkityksessä. Esim. Mihail Gorbatšovin elokuun viimeinen päivä oli elokuun toiseksi viimeinen päivä.
Gorban kuolema onkin ylen ykkösuutinen. Sitten tulevat budjettiriihi tukipaketteineen, Kankaanpään uusnatsien tuomiot, neljäntenä Venäjä hyökkää Ukrainassa. 25 vuotta sitten kuollut prinsessa Diana on myöskin uutisotsikoiden kärkipäässä. "Mä lehden luin, aamulla jo huomasin, on uutispäivä parempi kuin pitkiin aikoihin" lauloi Four Cats v. 1965. Minä en lukenut lehteä, ainoastaan uutisotsikot netissä, enkä voi muutenkaan olla laulun kanssa samaa mieltä. Vaikka ei kovin kamalia uutisia viime vuosien tarjontaan verrattuna ollut, niin minusta parempi uutispäivä on sellainen, missä hyvät uutiset ovat enemmistönä. Kun joskus näkis!
Tuon "Venäjä hyökkää Ukrainassa"- osion alle on aina koottuna monia juttuja. Tänään mm. Jussi Halla-aho on huolissaan Ukrainan sodan seurauksista ja kysyy, mitä Venäjän voitto tekisi länsimaiden imagolle Halla-ahon mukaan Venäjän voitto sodassa antaisi viestin, että "Venäjän kaltainen kehitysmaatalous pystyy voittamaan koko kollektiivisen lännen."
Länsimaat eivät ole sodassa Venäjää vastaan, mutta Halla-Aho ilmeisesti haluaa, että olisivat. Ja onhan uumoiltu imagon menettäminen hyvä syy maailmansotaan, eikö? Toki sotia on aloitettu pienemmistäkin syistä, mutta länsimaiden imago on luultavasti valmiiksi alhaisissa lukemissa niissä maissa, joita Halla-Aho tarkoittaa.
Se, että Venäjän voitto Ukrainasta johtaa uuteen sotaan muutaman vuoden kuluttua, kuten Halla-Aho toteaa, on tietysti mahdollista. Vaikka niinkin kävisi, on se parempi vaihtoehto kuin 3. maailmansota nyt.
Uutiset sikseen. Nämä isommat uutiset voi kukin lukea, kuunnella, katsella. Pieni paikallinen uutinen vielä. Maanantaina laskettiin naapurin kanssa verkot; Hannu pari ahvenverkkoa, mitä pari vähän isompi silmäistä. Hannu sai kolme oikein pulskaa ahventa ja puolitoistakiloisen hauen, minä pari alle kiloista lahnaa, yhden hieman yli olevan. Hannu tarjosi haukea meille. Meille kelpasi. Eilen syötiin pitkästä aikaa uunilahnaa, hauki on fileinä pakkasessa.
Ennen vanhaan lahnaa pyydettiin, myös tietysti syötiin, enemmän. Piskolassa ukki-Aleksi oli varsinainen "lahnamestari". Riimuverkoilla niitä tuli joskus niin paljon, että Aleksi vei saaliin silloiseen vanhaan Anttolan Hoviin, missä toimi vanhainkoti.
Myöhemmin lahnoja pyysi Haneli, minä, kesäisin täällä ollessani kaverina. Savulahnaa, uunilahnaa, niitä naposteliin aika usein.
Nykyisin minulla ei edes ole lahnan pyyntiin sopivia verkkoja. Joskus saattaa joku isompi yksilö pyöräyttää itsensä pussiin pienempi silmäiseen verkkoon. Tuokin eilen syöty tipahti itsekseen irti, kun verkkoa seinälle laitoin.
Järvikalaa ollaan syöty viime aikoina 2 - 3 kertaa viikossa. Kesäkurpitsasta tehtyä erilaista ruokaa myös usein. Lihaa ehkä kerran viikossa. Sieniä luultavasti alkaa taas löytymään. Sen tuntee olossaan, sen tuntee lompsassaan. Kun arki Hollolassa koittaa parin kuukauden kuluttua, on varmaan mietittävä, mitä ruokakaupoista ostaa. Järvikalaa, ei kasvatettua lohtakaan, kestä rahkeet kolmea kertaa viikossa popsia.
Illat pimenee, aika ei. Siis käy pitkäksi, ainakaan vielä. Puuhaa on tekemättä, sieniä keräämättä, monta ahventa ja siikaa, lukuisa määrä muikkuja syömättä. Kun vaan polven saisi kuntoon. Ei ole lääkäri vielä soittanut. Alkuviikosta lupasi. Alkuviikko on kohta kääntymässä loppuviikoksi. Pitää kai olla yhteydessä sinne päin, jos ei tänään tule röntgenkuvien valaisemaa tietoa. Mutta se on huomisen murhe. Lopetan tähän. Yhden kuvan vielä kuitenkin laitan.
Tällaisia iltoja on edessä jono. Voi olla sellaisiakin, että laskeva aurinko ei valoaan luo pirttiin hämärään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti