Takana antoisia päiviä: pakkaseen sieniä, puutarhavattuja, mustikoita, viinimarjoja, purkkeihin kurkkua, jääkaappiin kesäkurpitsaa, vatsaan uunivuokaa, missä kanaa (kaupasta), perunaa (omaa), sipulia varsineen (omaa), kukkakaalia (kaupasta), limeä (kaupasta). Tästä kaikesta seurauksena, että pakastin on täysi, vatsa on täysi, jääkaapeissa vielä hieman tilaa.
Tuon kaiken täyttämisen lisäksi olen täyttänyt yhden yhden asettamani työvelvoitteen; maalasin lopulla talomaalilla saunan länsipäädyn. Nyt on talomaali finaalissa. Ehkä hankin tänä kesänä lisää, ehkä en. Saunasta on vielä n. 35 % maalaamatta, venevajasta yli puolet. Auringolle alttiit seinät kuitenkin on tehty, joten saatan jatkaa vasta ensi kesänä. Maalaamista nimittäin riittää, piha-aitan katto odottaa, samoin nukkuma-aitta. Se pitää vetää vetää värittömällä Valtilla tai vastaavalla. Saunan ja venevajan nurkka- sekä räystäslaudat pitää myös värjätä, niihin on maali jo hankittuna.
Muutakin tekemistä on mieleen tullut. Tuskin tarpeet ensi vuonna halvempia ovat, joten taidan suorittaa yhden parannuksen syksyllä. Parannus on lähinnä kosmeettinen, mutta kätketysti myös hyödyllinen. Siitä lisää tuonnempana. Jos ajatus etenee toteutukseen. Jos ei, niin pidän turpani kiinni koko asiasta.
Keltavahverot on siis talveksi haalittu. On, vaikka en ole edes parhaille paikoilleni asti päässyt. En ole, koska matkalta on löytynyt tarpeeksi. Toki kanttarellejä yhä kerään. Syötäväksi. Ja aina ylimääräisille on osoite löytynyt.
Nyt odottelen tatteja ja rouskuja. Pitää olla tarkkana, ehtiä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
Mustikoitakin on jonkin verran, mutta lisää varmaan vielä poimitaan. Niitä riittää. Eipä tarvitse lähteä merta edemmäs marjaan, kuten monina vuosina on pitänyt. Tästä saaresta löytyy kypsää ja isoa mustikkaa vaikka kuinka. Ja löytyy ilmeisesti koko Suomenmaasta. Eli metsään kannattaa mennä, kuka kynnelle kykenee. Sienikori, ämpäri, juomapullo mukaan, saaliitta lie jää ei kukaan. Eikä kannata olla näreissään kaukomailta tulleille poimijoille, kuten olen huomannut tapahtuvan. Tavaraa riittää kaikille, valtaosa jää keräämättä.
Keskiviikkona lähdetään käymään Hollolassa. Viedään pari kylmälaukullista tavaraa kotipakkaseen. On meillä muutakin asiaa. Yksi yö ollaan, torstaina takaisin. Sitten vietetään laatuaikaa täällä kolmisen viikkoa. Kuun lopulla on neljäs koronarokote käytävä ottamassa, lapsenvahtina myös ilta toimittava.
Kuten huomaatte, tarkkaan koordinoitua toimintaa täällä saaristossa harjoitetaan. Ainakin paperilla, tai muissa kirjoituksissa. Eri asia, kuinka suunnittelu toimii. Joskus toimii, yleensä ei, tunnustan. Suunnitelmat ovat näet herkkiä muuttumaan, syystä jos toisesta. Ja olen tähän ikää pannut merkille, että joskus hyvin suunniteltu voi olla puoliksi pilattu. Eli mennään parhainta tietä, vältetään väkisin väkertämiset, vaikka kuika olisi homma kalenteriin kuutioitu. Väkisin tekeminen on kuin kusisi kelloonsa. No, kellohan pitää vettä, mutta silti siihen lirauttaminen on ikävää. Ainakin jos se on ranteessa.
Lauantaista ollaan oltu kahdestaan. Paljon ollaan saatu aikaan. Ollaan jopa kiritty katsomatta jääneet viikon Emmerdalet lähes ajan tasalle. Suoraan sanottuna en tänään sulattaisi enää yhtään jaksoa mokomaa pakkomielteeksi päässyttä sarjaa. En, vaikka siinä on pitkästä aikaa alkanut tapahtumaan.
Kauniin päivän päätteeksi alkaa vetää pilveen. Minä vedän pian esiripun tälle tarinalle. Mutta kuvaa puuttuu. Siis:
Jos kasvaa kasvimailla vihannekset ja juurekset, seinustalla tomaatit, niin kasvaa kehäkukkaviljelmä myös. Pääsee Hilppa taas syksyllä keräämään siemeniä. Jos jonkin, niin kehäkukan ja krassin siementen kera ollaan enemmän kuin omavaraisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti