TOHINAA TARPEEKSI

  Aamulla varhain lähdettiin usmuuttamaan kohti Hollolaa. Kotona olttin jo ennen kymmentä. Kaikki kunnossa, nurmikin juuri leikatuna. 

  Minä heti suihkuun. Ennen yhtätoista lähdettiin asioille; Hilppa kirjastoon, minä lääkäriin. Tällä kertaa oli vuorossa nuori mieslääkäri. Hän kyseli, tutki. Tutki kyllä perusteellisesti, molemmat jalat. Kaikki muuten kunnossa, verenkierto, pulssi, refleksit, liikeradat, lihasten voima, mitä niitä nyt olikaan, paitsi kipu vasemmassa polvessa. Lääkäri ryhtyi pohtimaan. Minä ajattelin jo kysyä, että eikö polven kuvaus jotakin selvittäisi? En ehtinyt, kun lääkäri tuli siihen johtopäätökseen, että mahdollisesti kyseessä on nivelrikko, ja polven kuvaus on paikallaan. 

  "Kirjoitan heti lähetteen Kuvantamiseen", jatkoi mies. 

  "Ahaa", tuumasin, "Röntgen on saanut uuden suomennoksen". 

  "Kirjoitan myös lähetteen fysioterapiaan."

  "Kuinka kauan se on voimassa?", kysyin. 

  "On se pari kuukautta ainakin. Kunhan saadaan kuvat, voidaan suunnitella toimenpiteet. Ehkä fysioterapiaa ei edes tarvita."

  "Ok. Voiko polveen laittaa jonkin ruiskeen, pistoksen, siis aineen, joka auttaa?"

  "Voi toki, kortisoonia, tai toistakin ainetta. Mutta katsotaan, kun kuvat ovat käytettävissä. Minä soitan sinulle, kun olen saanut kuvat. Sinun kannattaa käydä Kuvantamisessa kysymässä, onko heillä jonoa."

  "Hieno homma. Teen sen. Jos ei ole, varaan ajan."

  

  Kiittelin, laskeuduin kerrosta alemmas. Opasteista löysin tien määränpäähän. Kun saavuin röntgenosastolle, oli naishenkilö juuri menossa ovesta sisään lounas tarjottimella. Hän katseli minua kysyvästi, joten kerroin tilanteen. 

  "Mene sisään odottamaan!", hän tokaisi, meni toisesta ovesta. 

  Pian hän tuli luokseni. Kertasin, että lääkäri jäi kirjottamaan lähetettä, sanoi sen kestävän muutaman minuutin. 

  "Anna sairausvakuutuskortti, niin katson, joko on tullut."

  Kohta kuului toisesta huoneesta "ei näy vielä, kumpi polvi se on?"

  "Vasen."

  "Selvä. Heitä housut pois. Ahaa, nyt se tuli. Joo, vasen polvi ainoastaan."

  Sisar tuli luokseni, näytti, mihin, ja missä asennossa piti käydä seisomaan. Kuva otettiin. Sitten tuli käsky kääntyä sivuttain. Pientä asennon viilaamista, hiljaa paikallaan, toinen kuva.

  "Se oli siinä. Meidän puolesta ovat kuvat maanantaina käytettävissä."

  "Kiitos. Hommahan toimi hienosti. Mutta ehtikö lounas jäähtyä, kysäisin hyvästiksi.

  "No, se nyt on aika kuumaa soppaa", sanoi ystävällinen rouva.

  Että silleen. Menin lääkärin odotusaulaan 10:52, tulin ulos Sotekeskuksesta 11:31, ja minut oli tutkittu sekä kuvattu. Vielä jos apu löytyy, niin kiitollinen osaan olla!

  Ajoin muutaman satametrisen kirjastoon. Hilppa jo siellä odotteli. Kerroin iloiset uutiset, hamusin pari kirjaa kainaloon. Samalla soi puhelin. Kuljetusliike soitti, kertoi, että noin tunnin kuluttua ovat kylmäkalusteen perillä.

  Lainasin kirjat, ajettiin kotiin. Eiku jääkaappi tyhjäksi, pois paikaltaan, imurointi ja tilan pyyhkiminen. Pian kuski jo tulikin. Yksin oli mies. Mutta homma toimi. Vaikka ensin meinasi olla näkemyseroa. Hänen papereissan oli, että uudet sisään, entiset pois, mutta ei uusien pakkauksista purkua ja pakkausmateriaalien poisvientiä. Kun sanoimme, että kyllä asia oli siten sovittu, että meidän ei tarvitse muuta kuin laittaa eineet sisään, kuski sanoi sopuisati "onnistuu".

  Ja onnistui myös. Koneet siirtyivät hienoilla nokkakärreillä kevyesti ulos ja sisään. Pakastimen alakertaan hän toi pihan kautta alaovesta, vie tietysti vanhan samaa tietä. Me otimme vanhasta vain lokerikot pois, laitoimme pakasteen uuteen sillä aikaa, kun kuski hilasi vanhaa kyytiin. Vein tyhjät lokerikot hänelle, kumartelin otsani ruvelle. 

  Kun vaihto oli ansiokkaasti suoritettu, jäi Hilppa opiskelemaan käyttöohjeita, minä painelin kauppaan ostamaan jotain syötävää. Alkoi huikoa mokoma puuhastelu.

  Syötiin, juotiin pullakahvit perään. Hilppa vielä hieman järjesteli pakastimen sisältöä. Sitten lähdettiin Puuiloon ostamaan muutamia tarpeellisiksi tulleita juttuja. 

  On siinä ollut askaretta ja tapahtumaa ihan tarpeeksi. Nyt pääsee rauhoittumaan, kun tämä saan valmiiksi. Emmerdalet odottavat. 

  Koska tänään Hollolassa en ole ehtinyt kuvia napsimaan, laitan loppukuvaksi otoksen Saarelan veranssilta. Kuvan perspektiiviä manipuloimalla olen saanut tilasta ison näköisen.