KESÄ KESÄNÄ JATKUU

  Vallan kesäisenä jatkuu elokuu. On ollut lämmintä, on ollut tuulettomia päiviä, joten sain aitan katon maalattua niin, ettei lopputuloksen ollut koivunsiemenkuorrutettu pinta. Samanlaisena jatkuu sää ennusteiden mukaan; alkavalla viikolla useimpina päivinä ylittyy helleraja, sadetta ei näy. Saisi kyllä sataa. Alkaa olla kuivaa. Aamulla kävin tutkimassa sienitilanteen. Ei juuri mitään. En kyllä isoa kierrosta tehnyt, lähinnä rouskuja ja tatteja olin etsimässä. Ei ainuttakaan, ja kuusikkojen sammalpohja ratisi kuivuuttaan saappaiden alla. 

  Omista kasvateista tomaatit tekevät runsaasti satoa, mutta ne kypsyvät, lämmöstä ja kastelusta huolimatta, hitaasti. Kurkut ja kesäkurpitsat ovat tuottavuutensa ehtoossa. Tai niin ainakin luultiin. Hilppa haki äsken parissa päivässä ilmaantuneet pois.

 

  Perunan varret ovat tummuneet. Aika rupisia ovat potut. Tuo alakasvimaa on melko savista ja tinttiä. Luulen, että sinne ei enää perunaa istuteta. Ehkä ylös vielä ensi kesänä hieman laitetaan. 

  Herneitä on tullut jonkin verran, tulee vieläkin. Sipulit on nostettu ylös kuivamaan. Kohtuullinen sato, varsinkin punasipulin kohdalla. 

  Porkkana taitaa kasvaa melko hyvin, salaattia on riittänyt ja riittää. 

  Myös perjantain vierailu sujui mainiossa säässä. Perjantain vierailu, joka venyi reilusti lauantain puolelle. Niin se aika kuluu, hyvässä seurassa, kelvollisen viinin, maittavan ruoan, kahvin ja tuliaisina saapuneen mustikkapiirakan, sekä yöpalaksi Hilpan tekemän kanttarelli-pekonipiiraan kera. Juttua riitti. Asiasta, asian vierestä, mutta ei sentään täysin asiattomaksi päässyt menemään. Pakko taas todeta, että kun ystäviä ja heidän tapaamisiaan ei hirveän paljon ole, niin jokaisesta yhteisestä tuokiosta nauttii oikeasti.

  Huomenna aloitan rantapolun laattojen asennuksen. Meinasin jo aamulla aloittaa. Tein valmistelut, asettelin muutaman laatan polulle tutkiakseni sopivaa askelväliä. Kuten oli määrää arvioidessani päätellyt, on sopiva jako laatta, laatan mittainen väli, laatta, etc. Venevajan sivustalla on polun pohja tosi tiivistä savimaata, joka on täynnä koivujen pintajuuria. Eli aika työlästä hommaa on siihen laattoja sovittaa. Kun muutaman metrin pääsee etenemään, helpottuu homma, kun pohja muuttuu ruohikkoiseksi multamaaksi. Kun olin tähän asti aloituspuuhissani päässyt, päätin, että tänään pidetään pyhää, aloitan vasta huomenna. 

  Tänään lasketaan muutama ahvenverkko naapurin Hannun kanssa. Jonain päivänä pitää myös muikkuverkkoja kokeilla. Muikkukanta on niin kookasta, että pitäisi olla 16- tai 17-milliset verkot, eikä minulla ole kuin 14- ja 15-millisiä. No, kyllä niihinkin luulisi jokusia tarttuvan, jos parven kohdalle osuvat.

Lähes koko kesän vihoitellu polvi ei meinaa toeta. Päinvastoin. Pahemmaksi on kipu muuttunut. Särkylääkekkään ei enää oikein tehoa. Tilasin lääkäriajan Hollolaan 25. päiväksi. Silloin mennään kotiin ottamaan vastaan uudet kylmäkoneet ja 26. päivä meillä on ajat neljänsille koronarokotteille. Kun varasin aikaa lääkärille terveyssisarelta, joka näki tiedoistani, että olin reilu kuukausi sitten polven takia lääkärillä käynyt, että eikö se pitäisi kuvata? 

  "Onko siinä ollut traumaa?", kysyi hoitaja. 

  "Ei", vastasin.

  "No siinä tapauksessa ei kyllä kuvauksiin yleensä määrätä."

  No, kunhan pääsen lääkärin kanssa nokitusten, niin toivottavasti syy ja sen myötä parannus löytyy, konsitilla tai toisella. 

  Nyt on tullut tunti istuttua läppärin ääressä. On aika lopettaa, lähteä ulos nauttimaan kesästä.