Terveiset Hollolast ja Hollolan Lahlest. Toinen yö kotona toukokuun 10. päivän jälkeen. Asiat saatiin hoidettua, tarvittavat tehtyä, eräästä mielijohteesta järkiinnyttiin, ikävä yllätys koettiin. Tuosta järkiintymisestä ei sen enempää, ainakaan tässä vaiheessa. Ehkä joskus otan senkin asian selvityksen alle. Mutta jobin postista, ja mitä siitä seurasi.
Kun eilen kotiuduttiin, huomasi Hilppa, että alakerran jääkaappi oli hajonnut. Valo paloi, mutta ei kylmyyttä lain. Onneksi kaapissa ei ollut kuin muutama purkki hilloa, ja ne olivat säilyneet ihan kelvollisina. Ja onneksi jääkaappi/pakastimen alaosa pelitti normaalisti. Pahempi juttu, jos olisivat pakasteet sulaneet.
Meillä on kylmäkoneina keittiössä jää/viileäkaappi ja alakerrassa tuo jää/pakastinkaappi. Ne ovat kettiöremontin yhteydessä hankittuja, eli, tempus fugit!, pian 22 vuotta vanhoja. On jo aiemmin mielessä käynyt, että milloinkohan joku paikka pettää. Hilppa ahtoi yhä toimivaan pakastimeen Saarelan pakastimesta roudaamamme sienet, mustikat, vatut ja viinimarjat. Nöyrinä toivoimme, että pakastin jaksaa vielä jonkin aikaa.
Koska muut kiireet painoivat päälle, emme ehtineet heti syventyä tilanteen ratkaisuun. Illalla, kun kaikki tarpeellinen oli tehty, mielijohde ja siitä luopuminen mukaan lukien, ryhdyttiin webistä selaamaan uusia kylmäkoneita. Gigantista löydettiin meitä miellyttävät ja taloudellisti sopivat värkit: korkea pakastin alakertaan ja korkea jääkaappi keittiöön. Päädyttiin tällaiseen ratkaisuun, sillä nyt meille tulee lisää varsinkin syksyisin ahtaaksi käyvää pakastustilaa, ja yksi korkea jääkaappi kyllä riittää.
Koska emme näkemättä halunneet netistä ostaa, ja koska ilta oli myöhäinen, päätimme mennä aamulla Giganttiin.
Niin teimme, olimme jo kymmentä vaille kymmenen Gigantin ovenkahvassa kiinni, aivan kuin janoisimmat ennen pitkässärivassa odottamassa sielunkellojen soittoa. Ensimmäisinä päästiin auenneista ovista myymälään. Hetki jouduttiin odottamaan myyjää. Löytyi kyllä aika pian, kun kävin hakemassa. Näytillä olivat molemmat valintamme. Totesimme ne sellaisiksi kuin olimme olettaneet. Eiku kaupantekoon. Myyjä, nuorehko mies, eli selvästi uransa aamua. Onneksi pian tuli vanhempi mies tukemaan toimitusta. Asiat saatiin sovittua, eli koneet, kuljetus ja sisäänkanto, vanhojen pois vienti, ja minkä tärkeintä, toimitusaikataulu. Me halusimme toimituksen elokuun 25. päivän iltapäiväksi. 26. elokuuta menisimme joka tapauksessa Hollollaan, sillä sinä päivänä meillä on varattuna neljännet koronarokotukset klo. kymmeneksi. Sitten Hilpalla on kampaaja, ja iltapäivällä lähdettäisiin Espooseen lapsenvahdeiksi. Joten edellinen päivä on sopiva laitteitten vastaanottoon ja niitten hienoksiin tutustumiseen. Tätä tähdensimme myyjälle moneen otteeseen, sekä minä, että Hilppa. Kun myyjä alkoi lukea, mitä kaikkea sopimukseen oli tullut, kysyin vielä kerran, että onhan se toimituspäivä 25. elokuuta? En kuullut vastausta, mutta mies nyökytteli sen näköisenä, että reilassa on.
Ostos maksettiin, tilausvahvistus tulostettiin. Me tohelot emme sitä saman tien tarkistaneet, vaan marsiimme autolle, läksimme porhaltamaan kohti Mikkeliä.
Jossain kohtaa matkaa sanoin Hilpalle, "katsoppa vielä siitä vahvistuksesta, että toimituspäivä on oikea". Joku etiäinen vissiin kaihersi mielessä. Hilppa katsoi, kirosi (lievästi), sanoi "ei, ei, se on laitettu 26. päiväksi!"
Mitäs siinä muuta kuin köröteltiin Lidlin kautta saareen. Kun tavarat oli roudattu paikoilleen, ryhdyin oikaisemaan virhettä. Ei ollutkaan ihan iisi juttu! Ei ihme, että eläkeläiset ja vanhukset ovat ihmeissään nykyajan käytännön kanssa, kun meikäläisen tapainen salskea nuorehko itseoppinut ja itsetietoinen wannabe nörttikin meinasi menettää hermonsa. Ensinnäkin puhelun hinta asiakaspalveluun on yli kahdeksan euroa/minuutti. Toiseksi chatissä vastailee vain botti. Kolmanneksi videopuhelu on ainoastaan ostotapahtumia varten, ja niihinkin on pitkät jonotusajat. Päätin soittaa messinkiä maksavan puhelu. Sitten alkoi kysely ja paina sitä, paina tätä -komentelu. Kun olin saanut paineltua mielestäni tarpeelliset painallukset, niin johan robotti loihe lausumaan " TILAUKSENNE TOIMITUS TAPAHTUU 26. 8. KLO. 12-18". Johan on perkele!
Kävin läpi Gigantin nettisivuja etsien jotain keinoa virheen oikaisuun. Sitten äkkäsin, että entä jos kirjaudun sisään. Muistelin, että olin joskus sen tehnytkin. Löysin myös käyttäjänimen ja salasanan. Mutta eivät ne pelanneet! No, liityin uudestaan. Sekin homma kivesti. Gigantti nimittäin lähetti aina sähköpostiini varmistuskoodin, mutta se tuli kolme kertaa niin hitaasti, että ei enää kelvannut. Neljännellä kerralla onnistuin. Jo vain. Nyt löytyi vanhojakin hankintoja tiedoistani, samoin tämänpäiväinen. Ja löytyi kohta Muuta toimitusaikaa. Minä, että yippee! Klikkasin, kirosin. Ilmeni, että pystyin kyllä muuttamaan toimitusaikaa 26. elokuuta ja siitä eteenpäin, mutta en aiemmaksi. Revin hiuksiani, olisin hyppinyt lakkini päällä, mutta onneksi maltoin mieleni, sillä se oli maksanut peräti 1,18€!
Nostin kädet pystyyn, mutta Hilppa oli sitkeä. Hän otti vielä kalliin puhelu. Kuin ihmeen kaupalla hän onnistui monien painallusten jälkeen pääsemään puheisiin luonnollisen henkilön kanssa. Hilppa antoi puhelimen minulle. Soreaääninen naisihminen kuunteli murheeni, pyysi tilausnumeron, eikä aikaakaa kun toimituspäivä oli muutettu oikeaksi. Sain siitä vielä sähköpostiin uuden vahvistuksen.
Minä olen yleensä avarakatseisesti kaikkiin uusiin tapoihin ja toimintoihin suhtautuva, ja ymmärrän, että entiset käytännöt eivät enää pelaa. Hyvä niin. Ihmisten helpottamiseksi kaikki tapahtuu. Mutta pakko sanoa, että ymmärrän sellaisten ihmisten huolta ja hätää, jotka eivät ymmärrä senkään vertaa kuin minä, siitä, missä mennään.
Neuvoksi kaikille samoja tunteita läpikäyneille, ennen kaikkea itselleni, sanon, että lukekaa tilausvahvistus ennen kuin olette sadan kilometrin päässä ostopaikasta.
Nyt on tuskan hiki kuivahtanut otsalta, asia on saatu oikaistua. On lämmin illan alku. Huomenna menen sienimetsään, ip. menemme naapuriin kahville, sen jälkeen laskemaan ahvenverkot. Kaikki on mallillaan; verenpaine oikeissa rajoissa, syke alle 100, äskeiset kauhunhetket kuin unta vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti