Tänään tuli polven tilaan täsmennystä. Lääkäri, joka lupasi soittaa alkuviikosta, soitti. Loppuviikosta tosin. Pahoitteli sitä, että lausunto röntgenkuvista oli viipynyt.
"Kuvista selviää, että polvessa on nivelrikkoa, minkä seurauksena sieltä löytyy väljentymää, piikkejä, ulokkeita, oikealla puolella enemmän kuin vasemmalla.", selvitti lääkäri.
"No, mitäs nyt?", kysyin.
"Operaatio saattaa tulla eteen. Mutta ensin täytyy käydä jonkin aikaa fysioterapiassa. Jos se ei auta, voidaan tehdä lähete."
"Ok, varaan heti ajan. Mites se kortisoonipiikki?"
"Joo, kyllä sitä voi kokeilla, jos niin haluat".
"Haluan kyllä".
"Odotas vähän, kävelen hoitajien luokse".
Kolinaa, rasahtelua, mutisevaa puhetta, naksahduksia, lisää mutisevaa puhetta.
"Halloo, oletko vielä siellä. Käykö 12.9. klo. 11:30?"
"Täällä ollaan. Kyllä käy. Ainakin pannaan käymään", vastasin.
"Selvä, merkataan sinne aika. Tule silloin, niin pistetään piikki. Muuten, miten polvi on voinut sitten viime käynnin?"
"Eipä ole huonontunut, ei kyllä parantunutkaan. Nyt, kun olen muutaman päivän ottanut kuuria, niin on hieman helpottanut. Muuten, parasetamoli, mitä neuvoit ottamaan, ei vaikuta ollenkaan".
Hyminää, mutinaa. "Sellaista on joskus on. Onko sinulla vielä jotain kysyttävää?"
"No joo. Mikä on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen?"
.......
Vitsi, vitsi. En tietysti kysynyt. Liian helppo lääkärismiehelle. Vähemmän koulutetutkin tietävät, että se on 42! Sanoi, että ei tule muuta mieleen.
"Selvä. Hyvää viikonloppua vaan!"
"Kiitos, sitä samaa!"
Soitin heti puhelun jälkeen fysioterapian ajanvaraukseen. Automaatti ilmoitti, ainoastaan yhden välivalinnan jälkeen, että numero taltioitui, ja että minulle soitettaisiin lähimpien arkipäivien sisällä.
En ehtinyt kunnolla heittäytyä perräisille, kun puhelu jo tuli. Asia hoitui joutuisasti. Hollolan Sote-keskuksen fysioterapiassa kuului olevan tungosta. Ajan sain kuun loppuun, 30.9.
No niin. Pyörät lähtivät pyörimään. Nopeaa parannusta ei ole luvassa. Siis jollei piikki auta. Ei voi mitään. Suomalaista sananlaskua löyhästi mukaellen: Terveydenhuolto elää ajallaan, Peppe kulkee tavallaan.
Sikäli on nyt mieli keveämpi, että sain varmistuksen vaivasta, osviitat reittiin kohti kivutonta polvea. Eikä vielä tarvinnut kääntyä yksityisen palveluntarjoajan puoleen.
Jos summaan Päijät-soten toimintaa tapauksessani, niin kyllä 8½ vanhalla asteikolla pitää antaa. Jopa 9. Viimeaikaiset suorituksetkin kompensoivat toisiaan: Jos lääkärin lupaama alkuviikko oli loppuviikko, niin fysiterapian ajanvarauksen ennakoima muutama arkipäivän takaisinsoiton odotus oli 10 minuuttia.
Polvi ei vielä parantunut, mutta mieli keveni. En siis lähde pallomme nykytilaa, en edes maamme kovaa vauhtia kahtiajakautuvan kansakunnan verbaalista kädenvääntöä, surkuttelemaan. Lopetan tähän. Kuvalla sananjalkojen mukavasti reunustamasta leikkimökistä, joka odottelee jo malttamattomana ensi kesän vieraita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti