keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

HUHTIKUU TULEE, OLETKO VALMIS

  Huhtikuu alkaa perjantaina. Se alkaa aprillipäivällä, kuten ennenkin. Me menemme katsomaan Kauniaisten Taitoluisteluklubin Sirkus jäällä-esitystä. Siinä kaikki ryhmät, luistelukoululaisista varttuneinpiin ja  edistyneimpiin, esittävät ohjelman. Tämä ei ole aprillia. 

  Minä aloitan huhtikuun menemällä verikokeisiin. Aika on jo 7:35, joten kahvitta oleminen ei veny tuskaksi asti. Tämäkään ei ole aprillia. 

  Sunnuntaina on tarkoitus lähteä Anttolaan. Viikon reissu. Sitten ei varmaan ennen jäitten lähtöä Saarelaan mennä; pääsiäinen on puolessa välissä huhtikuuta, silloin perhe Tiilikainen tulee Hollolaan. Pääsiäisen jälkeenkin saattaisi saareen päästä, mutta tuskin lähdetään.

  Aamulenkillä olen käynyt normaaliin tapaan. Ihan piti paksumpaa takkia kaivaa komerosta, kun pakkasta on ollut välillä kymmenenkin astetta. 

  Eilen dallasin Okeroisten Myllyn kautta. On Myllylampi joskus tähän vuodenaikaan ollut keväisemmänkin näköinen. 


  Iloisesti vesi kuitenkin virtaa...


...ja aurinko nousee lisää lunta sulattamaan.


  Aamun uutisissa kerrottiin, että Ukrainan ja Venäjän neuvotteluissa on varovaista edistystä. Hyvä juttu, jos näin on. Silti taitaa olla vielä matkaa sodan loppumiseen. Ja Venäjän puheiden painoarvo ei liene tällä hetkella kovinkaan suuri. 

  Kerrottiin myös, että kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, että liittyminen Natoon lisää maamme sotilaallista turvallisuutta. Niin varmaan. Minä en omaa Nato-kantaani on ole vieläkään saanut kirkkaaksi. 
  Tuosta turvallisuudesta vielä. Nato on venäjän perivihollinen ⇒ onko turvallista olla rajanaapurina perivihollisen kanssa?
 Ratkokoot viisaammat. Vaikka Nato-kantani on vielä hakusessa, niin Natoon luultavasti haetaan. Luultavasti aika piankin. Ja luultavasti siihen päästään. Sitten meillä lienee sotilaallista turvaa. Meillä on myös velvoitteita. Kenen sotia Nato tulevaisuudessa käykään, koskee asia myös Suomea. Liian suuria asioita 56-numeroiseen päähän. 

 Tuosta aasinsiltaa seuraavaan. Meidän pienperheessä on isompi pää Hilpalla. Eli varmaan numeron omaani isompi. Mitä tästä voi päätellä? No ei yhtään mitään. Vaikka joskus Hilppa leikillään kehuskelee, että siitä näkee, kumpi on fiksumpi. Ja minä vastaan, että minullapa on pää täyttä tavaraa, ilman hölkskymätilaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti