Talviloma Saarelassa jatkuu. Hiihtokelit jatkuvat myös. Joka aamu ollaan naapureiden kanssa kierretty lähistöllä. Tänään suunnattiin matka Jousenlahelle, tai Jouhanlahdelle, kuten kartoissa kerrotaan. Varmaan joskus 1970-luvulla olin edellisen kerran Jousenlahen peräpäässä käynyt, virvelöimässä, kerran myös Takkisessa.
Näistä näkymistä lähdettiin klo. kahdeksan. Kohti nousevaa aurinkoa menomatkalla, varjo tulolatujen päälle kaatuneena palatessa.
Kierrettiin vielä paluumatkalla Avokkaansaari. Vajaa kymmenen kilsaa kertyi matkalle mittaa. Sopiva lenkki; paita kastui, vaikka matkavauhti oli maltillinen.
Talviloma on kulunut aamulla hiihtäessä, päivällä kerran pilkillä, muuten aurinkoa saunan rappusilla ottaen. Joka toinen päivä ollaan saunottu. Illat vietetään televisiota ja suoratoistoa katsellen.
Rauhallista on elämä. Ja hiljaista. Pari havaintoa moottorikelkasta on tehty. Palokärki on suunnilleen ainoa lintu, joka ääntä välillä pitää; joskus kimeitä kirskaisuja, useammin pontevaa pärinää. Teerten kukerrusta kuuluin myös aamulla jonkin aikaa. Ja aikamoista teerenpeliä olivat nämä kanalinnut pitäneet Aittalahdenselällä, kuten huomasimme aamuhiihdolla. Havainto oli todellinen, jälkien aiheuttaja varmistamaton, mutta teerit lienee valistunut arvaus.
Naapurien lisäksi on ihmisiä bongattu seuraavasti: yksi pilkkimies, yksi hiihtäjä, sekä tänään ruuhkaa. Oli nimittäin aamulla, kun saarta kierrettiin, Pyöreäkamalan ja Isokamalan välistä kohti Halkoluotoja taivaltamassa yksi henkilö pulkka perässään ja eri porukassa kaksi henkilöa, toinen myös pulkkaa vetäen. Joten ruuhkaksi meinaa mennä. Ei kuitenkaan vielä tarvinnut väistämisvelvollisuuksia pohtia.
Eilen rojahtivat lumet talon itälappeeen pohjoispäästä. Sellaisen metelillä tulivat, että ihan säpsäytti. Lapetikkaat tulivat mukana. Onneksi suuremmilta vaurioilta säilyttiin. Tikkaiden kiinnitys on harjapellin alla. Lumimassan paino oli lopulta voittanut muutaman ruuvin vastaanpanevan voiman, ja kiinnitysliuskat olivat sujahtaneet harjapellin alta nätisti kaik' ruuveineen irti. Eli ei tullut ylimääräistä korjaushommaa tehtäväksi. Paitsi että pitää tietysti kesällä käydä kiinnittämässä lapetikas paikalleen.
Huomenna taitaa olla pilvinen päivä. Voi olla, että ei hiihtämään mennä. Ollaan vissiin tultu esteettä paistavan arskan kanssa niin hyviksi tutuiksi, että ei ilman sitä viitsitä lähteä. Ehkä mennään päivällä, siis huomenna, metsään liukulumikenkien kanssa.
Tänään tuli kutsu Tainan ja Hanelin luokse syömään lauantaina päivällä. Sinne tietysti mennään. Aika varmentuu huomenna.
Sunnuntaina lähdetään aamusta Hollolaan. On täällä niin hyvä olla, että tekee mieli sanoa: Elämää! Älä mee. Saareen tullaan vielä ainakin kerran näillä jäillä. Ehkä piankin, tai sitten huhtikuun alussa. Minulla on labra-aika 1. huhtikuuta, mutta jos ilmat jatkuvat tämän kaltaisina, niin ennen sitä ehditään viikon reissu vielä tehdä. No, aika näyttää, sääennuste ohjeistaa.
Aamulla tuli uutisia tietysti katseltua. Sota jatkuu, ei siitä sen enempää. Mutta Aki Linden sai varauksettoman arvostukseni , kun hän aamutv:n haastattelussa totesi, että "tilanne on siltä osin vaativa", eikä "tilanne on siltä osin haastava", eikä vielä pahemmin "tilanne siltä osin niiku haastava". Bravo ministeri Linden!
Loppuun toinen kuva aamuisen hiihtomatkan menosuuntaan laiturirannasta otettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti