HYBRIDIKELIT

  Kävelylenkit ovat melkoista taiteilua. Enimmäkseen ovat väylät sulia, mutta varjoisat paikat saattavat olla paksun jääkerroksen peitossa. Yöpakkasten jäljiltä on päivällä valleista sulanut vesi jäätynyt, aiheuttaen yllätyksiä myös muuten sulilla tieosuuksilla. Eli hybridikelit. Pitäisi olla myös hybridijalkineet. Mutta kun ei ole, niin nastakengillä on paras aamulenkki taivaltaa. Olin kyllä yhtenä aamuna ihan lenkkareilla, mutta reitit piti valita tarkoin, eikä sittenkään säästynyt sipsuttelulta.

  Hybridikelejä piisaa varmaan viikkotolkulla. Kelit kylmenevät, ainakin vähäksi aikaa. Sulavaa lunta riittää myös pitkälle tulevaisuuteen, joten jos on yöpakkasia, saa olla kieli keskellä suuta. Eikä ole asiaa kieli poskella lainkaan ulkoilemaan lähteä.

  Kelikatsauksen jälkeen asiaa sodasta. Kaikenlaista uutista mediassa ja somessa jaetaan. Jos niitä päivät pitkät lukee, niin ei mikään ihme, jos ahdistuu.  On sodalla pelottelua. Kemiallisten- ja ydinaseiden käyttöä spekuloidaan. Ahvenanmaan tulevaisuutta ruoditaan. Yleismaailmallista energiapulaa ja nälänhätää profetoidaan. Eli ei kannata. Kaikkea lukea, eikä ainakaan uskoa. Pahimpaan on toki syytä valmistautua, mutta en silti ymmärrä sitä, kun jotkut jakavat linkkejä maailmalopun ennusteista sanoen, että eikö olekin kauheaa pelottelua, syyllistyen itse samalla kauhean pelottelun levittämiseen.

  Taas on maailman tilanne tuonut etsradille asiantuntijoita ja erikoisasiantuntijoita. Vaikka kuinka yrittää ymmärtää mitä he tarkoittavat, niin ei äly aina riitä. Aika ristiriitaista sanomaa tuntuu olevan asiantuntijoilla kerrottavanaan. 

  Olen tullut siihen tulokseen, että en usko enää yhteenkään "uutiseen". En ennen kuin se on monelta taholta varmennettu. Enkä usko yhteenkään asiantuntijaan, joskin monet heistä varmaan ihan oikeasti tietävät, mistä puhuvat. 

  Tästä onkin tullut minulle, joskus aikanaan liiankin hyväuskoiselle ihmiselle, dilemma. Eikä se ole hyvä juttu. Kun menettää uskonsa ihmisiin, menettää pian uskonsa kaikkeen. Samoin huomaan, että olen iän myötä alkanut yhä tiukemmin pitää maailmaamme pahana. Eikä sekään ole hyvä asia. Mutta uskokaa minua: Ei elämä tähän lopu. Ei ihmiskunta vielä tuhoudu. Ihmiskunta tulee ennenpitkää tuhoutumaan yhdestä ainoasta syystä. Tai oikestaan kahdesta: Itsekkyys ja välinpitämättömyys tuhoavat meidät.

  Näissä ei niikään ylevissä tunnelmissa toukokuuta odotellaan. Korona pois mielestä, sota, jos se vielä jatkuu, mielessä, saareen usmuutetaan. Usmuutetaan heti, kun järvi vapautuu. Toukotöitä tekemään. Sinne mieli halaa, siellä sielu palaa.