Illat jatkuvat lähes samanlaisina kuin viime viikolla saaressa; puutumiseen asti istumista teeveen ääressä. Se ero sentään, että iltapissalle ei tarvitse mennä ulos.
Tänään tie puutumiseen kulki ennen viittä alkaneen uutispläjäyksen, George Getlyn tutkimusten, kuuden uutisten, Emmerdalen, DeGaullen ja My Brilliant Friendin kolmannen kauden seitsemännen jakson kautta. Hilppa aikoo vielä jatkaa puutumista jonkin tallentamansa jutun parissa. Minä puutuin puutumiseeni sen lopettamispäätöksellä, ryhdyin kirjoittamaan.
En tarkoita tuolla puutumisella aivojen puutumista. Tarkoitan, että kyllä tuollainen melkein neljän tunnin sohvasessio kropan puuduttaa.
Saareen ei nyt ihan heti palata. Tuli muuta juttua sen verran eteen, että vasta huhtikuun alussa sinne mennään. Kelivarauksella. Vaikka kyllä iltapissaa taivaan alla tulee ikävä.
Tänään käytiin äitiä katsomassa, pitkästä aikaa. Hoivakodissa oli parin viikon vierailukielto koronatartunnan takia. Muutama oli taudin saanut, ilmeisesti työtekijä. Elinalla ei mitään hätää ollut.
Entisellään oli äiti: pientä hymyä tuli, sitten taas unia jatkamaan.
Satavuotispäivä lähestyy. Pientä suunnittelua lauantaina hahmoteltiin Hanelin ja Tainan kanssa. Täytyy tuollaista merkkipaalua jotenkin juhlia, vaikka itse juhlinnan kohde ei siihen pysty isommin osallistumaan. Toivottavasti, jos ja kun, tilaisuus pidetään, on hyvä ilma, jotta voidaan äiti vyörätä pyörätuolissa, tai sängyssä, jos se on parempi, pihalle. Lepolankadun Hoivakodissa on mukava ja rauhallinen takapiha, missä on penkkejä ja pari pöytää. Siellä olisi sopivasti tilaa osallistujille. Sukua varmaan kymmenkunta sinne tulee, hoitajia, parempikuntoisia Elinan siiven asukkaita myös. Näin ollaan ajateltu. Jos suunnitelmien mukaan menee.
Käytiin Elinan luokse mennessä katsomassa Vesijärven jäätilannetta. Ajettiin siis Messilän kautta Rantatietä pitkin kaupunkiin. Vielä näytti jäällä lunta olevan, mutta tummiksi muuttuvia alueita jo näkyi pitkin selkää. Ei taida tointaa enää hiihtämään sinne mennä. Ehkä huomenna kuitenkin kävelemään. Siis jäälle. Pakko käydä liikkumassa, muuten illan puutumiset tulevat olemaan puuduttavampia.
Sellaista päivärytmiä Hollolassa. Väliin toki mahtuu muutakin toimintaa, mutta kyllä lenkit ja puutumisillat ovat merkitäviä päivän kiinnekohtia.
Laitan loppuun kuvan. Yllätys, yllätys! Laitan kuvan viime viikolta, pilkkireissulta. Laitan sen siksi, että allekirjoittanut näyttää vanhalta mieheltä! Vaikka on vasta myöhäisempää keski-ikää kuluttava virkeä seitenkymppinen! Kyllä kamera valehtelee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti