Nyt käynnissä oleva sota vaikuttaa varmasti ihmisiin monella tavalla; vaikuttaa henkisesti, vaikuttaa pian taloudellisesti. Eniten se tietysti vaikuttaa niihin, jotka sen joutuvat itse kokemaan. Kun uutisia seuraa, niin ei oikein pysty edes tajuamaan sen kauheuden määrää, mikä Ukrainassa on vallalla. Näin on, vaikka en uutisia seuraa kuin yhdestä lähteestä. Ei mieli kestäisi surffailua monilla eri sivustoilla.
Minuun sota on vaikuttanut, surun, epävarmuuden, pelonkin, lisäksi siten, että ei ole tehnyt mieli kynään tarttua. Siis kuvaannollisesti. Eli lähes jo vuosikausia joka toinen päivä ilmoille lähtenyt blogi syntyy nyt verkkaisempaan tahtiin. Niinpä. Mistä kirjoittaa, kun tieto ei riitä tilanteen järkevään analysointiin, omassa elämässä ei mitään kirjoittamisen arvoista tapahdu.
Tartuin nyt kuitenkin kynään, kuvaannollisesti, kuten jo tuli mainittua. Tartuin, kuvaa..., no olkoon, vaikka ei paljon asiaa olekkaan. Jotain kuitenkin. Olen nimittäin useana aamuna lenkilläni kuunnellut hippi-ajan musiikkia. Rauhaa ja rakkautta. Tosin ei rauhaa ja rakkautta kovin runsaasti tuon ajan musiikissa suitsuteta. Mutta hyvää tavaraa sieltä löytyy paljon.
Olen ladannut YouTube-musiciin muutaman soittolistan. Siis valmiin soittolistan, jonkun muun kuin itseni laatiman. Tuttuja biisejä tulvillaan ne ovat. Anakronismejakin mielestäni joukossa. No, tietysti hippi-aikana on voitu kuunnella ennen sitä tehtyä musiikkia, mutta ei sentään sen jälkeen purkitettua.
Itse koen hippia-aikaan liittyvinä, äkisti ajateltuna, seuraavat: The Mamas & Papas, The Doors, Jefferson Airplanen, Grateful Deat, Crosby, Stills, Nash & Young, Joni Mitchell, Lovin Spoonfull, Jimi Hendrix, Janis Joplin, Hair-musikaali, ja tietysti Woodstock. Myös The Beatles, Rollarit, kotimaasata Hector, kuuluvat tuohon aikaan. Tietysti paljon, paljon, muita artisteja.
Täytyy sanoa, että kyllä Scott McKenzien San Francisco (Be Sure To Wear Flowers In Your Hair) kuulosti pari aamua sitten korvissani, miten sen sanoisi, nostalgiselta. Melkein tippa tuli silmään. Biisi tietysti kuuluu tuohon aikaan kuin nokka päähän. Sehän on Mamas & Papasin John Phillipsin säveltämä.
Jollekin listalle oli päässyt myös Barry McGuiren Eve of Destruction. Alunperin se on PF Sloanin vuoden 1964 puolivälissä kirjoittama. McGuire levytti biisin 1965, eli lienee esihippinen tuotos. Mutta ajankohtainen yhä:
The Eastern world, it is explodin'
Violence flarin', bullets loadin'
You're old enough to kill but not for votin'
You don't believe in war, but what's that gun you're totin'?
And even the Jordan river has bodies floatin'
But you tell me over and over and over again my friend
Ah, you don't believe we're on the eve of destruction
Folk-Fredi levytti tämän nimellä Tuhon partaalla v. 1965.
Hippiaate oli ehkä naiivi, mutta mutta... Peace & Love voittaa nykymeiningin tuhat-nolla. Vähintään.
Lauantaina mennään Myyrmäen jäähallille katsomaan Iiriksen ensimmäistä kilpailusuoritusta. Olen nähnyt videolta Iiriksen ohjelman, kun hän n. viikko sitten sen esitti luistelukoululaisille. Hienosti meni, vaikka kuulemma jokin juttu loppupuolella unohtui. Hyvin tyttö tilanteen klaarasi, kun ei amatöörin silmään osunut. Musiikkina ohjelmassa on Macarena. Kaipa valmentaja tietää, mikä Iirkselle sopii?
Sunnuntaina auton nokka suuntautuu heti aamusta Anttolaan. Viikon reissu saareen on edessä. Loistavia ilmoja on ennusteissa. Jääkeli on myöskin hyvä. Pihalla on lunta varmasti paljon. Voi olla, että ei sisään tuvan ovesta päästä ilman tunnin lapiointia, sillä vaikka lumieste rappujen kohdalla on, niin yli tulevat lumet, kokemuksen mukaan. Kun viime kesänä tein kuistista tuulikaapin, ja sen ovi avautuu ulos päin, niin voipi tosiaan olla metrin kasa pakkaantunutta ja jäätynyttä lunta ensin hoidettava. Luultavasti verannan ovesta päästään helpommin. Jos ei ole routa nostellut niin, että ovi ei aukea. On se routa sellainen vieras, porsaitakin hätyyttelee.
Ehkä ensi viikon pysyvät ajatukset kauempana sodasta. Sillä ei sota minun ajatuksillani lopu, ei katoa. Kyllä siihen tarvitaan isompia voimia.
Loppuun laitan kuvan Avokkaansaaresta, napattu maaliskuussa 2013. Tuolloin tuli enemmän juomia raahattua saareen. Paljonkin enemmän, sillä nykyään ei raahata kuin maitoa ja tuoremehua.
Laitan kuvan vaikka sen kunniaksi, että hippiliike on peräisin Kaliforniasta. Tai siksi, että meillä oli tuolloin tarjolla "Kukkoa viinissä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti