Koska kertaus on opintojen äiti, toistan taas: syksyyn kääntyvän kesän aurinkoisen päivän voittaa ainoastaan syksyn aurinkoinen päivä, jonka tarkemmin ajateltuna voittaa lokakuun rasvatyyni pakkasaamu hiipuvan usvan takaa hiljalleen ilmestyvän auringon valossa.
Kesä vielä on, mutta ilmanala on selvästi syksyinen. Niin ovat puuhat myös. Loput perunasta nostin ylös. Melko mukavasti satoa määrällisesti tuli, mutta rupisia olivat siiklit. Ja joku hiton önkiäinen oli kaivellut reikiä aika moniin pottuihin. Pistän hellekesän piikkiin. Kyllä minä perunaa muutaman kerran kastelin, mutta en varmaan oikealla tavalla. Eli annoin vettä liian vähän kerrallaan. Oikea tapa on, että kerran viikossa ja kunnolla, mikä tarkoittaa, että tuntitolkulla.
Aamulla tyhjensin huussin, talonmiehen normihommaa. Siinä ei kauaa nokka tohissut, joten jo ennen kahdeksaa usmuutettiin sienireissulla bongaamalleni puolukkapaikalle saareen erääseen. Alue ei ollut montaa aaria, mutta puolukat olivat kypsiä ja isoja. Tärkeintä tietysti, että olivat säästyneet muilta poimijoilta. Marjoja saatiin jonkin verran. Sinne jäi vielä kauemmaksi rannasta jonkin verran puolukkaa, mutta olivat vielä raakoja sekä kooltaan melko pieniä.
Luultavasti seuraava puolukkareissu tehdään toiseen paikkaan...
...tuumii tässä Peppe.
Omenia ainoaan satoa tekevään puuhun, kymmeniä vuosia vanhaan perheomenapuuhun, tuli tänä vuonna ihan mukavasti. Nyt ne ovat alkaneet tippua. Niitä oli kerätty ämpäriin, ja Hilppa duunasi eilen omenahilloa. Saatiin täytettä kesäkeittiön jääkaappiin.
Tomaatteja on vielä jonkin verran kypsymässä. Kesäkurpitsa taitaa olla jo antinsa antanut. Kurkussa on vielä pieniä alkuja, saa nähdä, jaksavat enää kasvaa, kun varret alkavat olla lakastuneita. Porkkanaa on vielä maassa melko paljon. Kurpitsassa on pieniä alkuja. Miten lie aika piisaa niitten otettaviksi kasvamiseen? Salaattia on, mutta se alkaa olla kitkerää, joten kaupan antimiin joudutaan siltä osin turvautumaan. Persiljaa vielä kasvulavalta löytyy. Basilika on pöhöttynyt mahtavaksi. Hilppa kehui pian pestoa loihtivansa.
Summa summarum: Hellekesän tuotto oli vaihtelevaa. Hernettä ja porkkanaa tuli enemmän kuin koskaan, kurkkua ihan mukavasti, tomaattia tyydyttävästi, kesäkurpitsaa huonosti (lajike oli eri kuin aiempina vuosina, kasvupaikka myös toinen), perunan kohtalo on jo selvitetty, pinaatti ei kummallakaan yrityskerralla menestynyt lainkaan. Paremmin olisi voinut satoa kertyä, mutta tyytyväisiä ollaan tähän. Syystä, että on pakko.
Illalla laitetaan muikkuverkot järveen. Ehkä ahven/siikaverkot myös. Osaomavaraistalous tarvitsee lisää omavaraisuutta. Pitänee ip. käydä luotaamassa muikkusyvänteitä.
Äsken lauloi Danny radiossa jotenkin näin:
toivon ettei sinusta
tule koskaan liian aikuinen
Biisi on soinut tiuhaan aalloilla. Gooletin ja sain tietää, että laulu on tehty Dannyn lapsenlapselle. Äleydyin miettimään, kuinka liian aikuiseksi voi tulla? Vanhaksi voi tulla. Liian vanhaksi voi tulla, jos makaa satavuotiaana vihanneksena. Mutta liian aikuiseksi? Ehkä sellaiseksi voi tosiaan tulla. Tiukkapipoiseksi rautakangen nielleeksi yhteisönsä auktoriteetiksi. Sellaiseksi voi tulla, kun tarkemmin ajattelee, jo ennen kuin tulee edes aikuiseksi. Asiaahan Danny laulaa. Vaikka vettä vettä on virrannut East Virginian Kesäkadulla melkoisesti.
Täytyy lähteä ulos nauttimaan päivästä. Verkot, kohot, voi laittaa valmiiksi veneeseen. Dallailla pitkin poikin pihoja, sillä 10 000 askelta on vielä hieman vajaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti