MIELIPIDE

  Käytiin tänään Lahden suunnalla. Aamulla seitsemän jälkeen lähtö, viiden maissa paluu. Hollolassa  poikettiin kotona katsomassa posti ja suihkussa, käytiin Tokmanilla, syötiin pieni pikapala. Lahdessa tavattiin Elina, Hilppa haki uudet lasit Specsaversilta. Matkalla dallaspullakahvit Mäntyharjussa Teboililla ent. Mäntymotellin kupeella. Mikkelissä Urpolan Lidlistä ruokaostokset. Siinä typistetty matkakertomus.

  Melko mukavaa säätä povataan tuleville päiville. Lauantaina mennään luultavasti kylille Sadonkorjuumarkkinoille. On siellä Poijun lopettajaisilotulituskin, ja "venetsialaiset". Ilmeisesti nuo "venetsialaiset" on mökkikauden lopettajaiset hienommin ilmaistuna. Koska meillä mökkikaudesta on vasta 2/3 takana, niin sellaisiin kekkereihin ei ole menemistä. Ilotulituksesta en tiijä. Se alkaa 21:30. Pimmeetä se alkaa siihen aikaan olla. Ei kyllä ole este. Kymmenen aikaan vielä näkee vesillä usmuuttaa, varsinkin jos ei ole umpipilvinen. Tarkoitan taivasta, en kuskia. Enemmän on kiinni halusta, ilotulituksen katselu. Voin 99 %:n varmuudella sanoa, että jää tuo 3-4 minuutin spektaakkeli taas näkemättä. 

  Eilen tuli kalenteriin, ennestään tyhjään, kaksi merkintää, tänään kolmas. Ensimmäinen siksi, että ensi viikon torstaina ajellaan Espooseen. Anna ja Joni tarvitsevat ip. lapsenvahtia, joten ilomielin sinne sörnäytetään. Yöksi mennään kotiin, perjantaina taas saareen. 

  Toinen on tapaaminen Voken ja Urkin mökillä ensi viikon perjantaina tai lauantaina. Ajankohta varmistuu ehkä jo lauantaina Sadonkorjuumarkkinoilla. Näin jatkuu jo vuonna 2019 alkanut perinne!

  Kolmas merkintä menee lauantaille 2. lokakuuta. Silloin pidetään Iirikselle yllätyssynttärit. Tyttö oli niitä itse toivonut, joten täytenä yllätyksenä ne eivät hänelle tule. Ajankohta kuitenkin saattaa olla yllätys: Kun Iiris klo. kolmentoista jälkeen tulee luisteluharkoista, saa hän vastaansa lukuisan juhlaväen asianmukaisesti tuunatussa kodissaan. 

  Kaloja tuntuu näissä vesissä olevan. Se ei ole mikään yllätys. Mutta ne tuntuvat myös liikkuvan ja käyvän pyydykseen. Ahventa ja siikaa tulee joka kerta, kun verkot veteen vaivautuu laittamaan. Seuraavaksi pitää kokeilla myös muikkujen halukkuutta joutua pannulle ja savupönttöön. 

  Kyllä tuore järvikala on mainiota ruokaa. Toivottavasti  tulo ei lopu. Pari, kolme kertaa viikossa kun aterian järvestä saa, niin se vain passaa.

  Tuossa olivat mukavat asiat. Vähemmän mukavia ovat ne mietteet, mitkä välillä päässä liikkuvat. Eilen pohdin, että maailma on muuttunut kummalliseksi. Tieteellisesti toteen näytetyn faktan syrjäyttää totuudeksi muuttunut mielipide, valhe sivuuttaa todellisten asiantuntijoiden lausunnot, erimieliset leimataan ties miksi, ihmiset jaetaan hyviin ja huonoihin, meihin ja heihin, arvokkaisiin ja arvottomiin. 

  Persujen puheenjohtajan Riikka Purran mielipiteen Afganistanista evakuoitavista saivat osaltaan mietteeni alkuun. Tänään saivat nuo ajatukset lisää pohjaa, kun uutisoitiin, että Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Juha Pylväs puhui "loisivista elitasosurfaajista". Eli Keskusta on kallistumassa persumaisuuden puolelle, kuten Kokoomuskin on monelta osaltaan tehnyt. Kokoomuksen talousopit ovat myöskin vähintään perseestä: "Köyhiltä pois, vielä köyhemmiltä vielä enemmän, sillä talous kuntoon saadaan!" Ei tässä maassa taida olla enää kuin kolme puoluetta, kenen puheet, mielipiteet ja toiminta ovat edes jotenkin inhimillisiä, nimittäin Vasemmistoliitto, Demarit ja Vihreät. No, ei tuo tietysti mikään uusi uutinen ole, minulle. Eikä uusi ajatus. Vanhaa vakiintunutta linjaa tämä myötäilee. Mutta ero muihin tuntuu vain kasvavan. 

  Koko Afganistanin tilanne on kaamea. Nyt on Isis sitten aloittanut omat pommituksensa Kabulin tienoilla. Ei mieli mettä keitä. 

  Ajatukset on ajatuksia, mielipiteet mielipiteitä. En minä mielipiteitäni totuutena tyrkytä. Ajatelkoon ajatteleva ihminen asiat kannaltaan. Mutta soisin ihmisarvon pysyvän loukkaamattomana kaikkien ajatuksissa. Teoissa ainakin, jos on pakko yön pimeydessä toisin ajatella.

  Tästä kohti loppukuvaa, joka on 70-vuotislahjaksi ystävältäni Markku K:lta saamani Henrik Tikkasen hiilipiirustus. Henrik oli Markun serkku, taisi olla pikkuserkku?, ja sitä kautta piirros on hänelle tullut. 

  Henrik Tikkanen oli suomenruotsalainen kirjailija ja taitelija. Hän oli varakkaasta kulttuuriperheestä. Henrik meni vapaaehtoisena poikasena sotaan,  mikä teki hänestä pasifistin. Niin ainakin Markku on minulle kertonut. Siksi Markku halusi antaa tuon piirroksen minulle. Pidän sitä kunnia-asiana, ja olen otettu. 

  Teos on signeerattu -47. Se on ilmeisesti keskeneräinen suunnitelma, joka ei googlettamisen perusteella koskaan ainakaan isoa julkisuutta saanut, mutta minulle se on tärkeä, lahjana ja sodan kauheuden muistuttajana.