lauantai 28. elokuuta 2021

VOKE, UKE, HILPPA JA MÄ, ELI JOHAN OLI MARKKINAT

  Erinomaisen hieno loppukesän päivä on kääntynyt illaksi. Nyt alkaa olla Peppen mieleisiä kelit. Ei ole liian kuumaa, aurinko paistelee mukavasti, ei ole hyttysiä, ei paarmoja. Hirvikärpäsiä on, muttei tässä saaressa. Paitsi joskus. "Lisää tätä", toivoo nimimerkki "SYYSPEPPE". 

  Aamusta kävin vesomassa rantapajukoita, työräällä vimmatusti vartta työntäviä haapoja, leppiä ja pihlajia. Vesurilla, eli kassaralla, hutkin pari tuntia. Käy aamujumpasta kummasti. 
  Sitten tein pienen lenkin lähimetsässä sienikorin kanssa. Tatteja jokunen, kanttarellejä pariksi kertaa, vaaleaorakasta niukasti, yksi mustatorvisieni. No, jos torvisieniä etsii, niin yhtä vähempää ei kannata kerätä. 

  Saunassa käytiin jo yhden maissa. Neljältä lähdettiin ajelemaan Anttolaan Elonkorjuumarkkinoille. Meillä oli treffit Voken ja Urkin kanssa puoli viiden maissa. He olivat tulossa mökiltä tarkoituksenaan jatkaa matkaa kotiinsa Mikkeliin. WhatsUppia lähetteli Voke, eli he olivat hieman myöhässä. Me ehdittiin tutustua markkinoiden antiin. Suoraan sanottuna siihen ei aikaa kauan kulunut. Muutama hassu myyntipiste. Leipää, kesäkurpitsaa, auringonkukkia, viiriäisen- ja hanhenmunia, kesähattuja, Ahvenanmaan erikoisuuksia, villasukkia. Olisin odottanut, että Elonkorjuumarkkinoilla olisi ollut hieman laajempi valikoima tarjolla; perunaa, kurkkua, porkkanaa, omenaa, ehkä metsämarjoja. Saahan sitä odottaa, mutta pitkäksi tulee aika odottavan. Näin olen kuullut sanottavan. 

  Voke ja Urkki tulivat ainoastaan akateemisen vartin verran myöhässä. Teimme heille lyhyen markkina-analyysin, johon Voke, että janottaa hitosti, ahvenissa oli liikaa suolaa. Eli Poijuun. 
  Otettiin oluet, paitsi rouvat jotkut erityiset lonkerot. Ei ollut Poijun terassikaan vielä turvoksissa, joten saatiin sopiva pöytä ihan aurikonpaisteiselta kulmalta. 
  Mukavasti kului liki kaksi tuntia rupatellessa. Jossain vaiheessa alkoi joku mies esittää kitaran ja huuliharpun kanssa musiikkia. Aivan hyvä soittolista hänellä oli: Cohenia, Dylania, Beatlesia soljui sopivasti taustalta korviin. Mutta me juteltiin. Kuulumisia, lastenlapsia unohtamatta. Niin rattoisaa oli, että haettiin toiset. Paitsi Urkki, joka oli autokuski. 
  Sovittiin myös, että ensi viikon lauantaina me menemme heidän mökilleen perinteeksi muodostuneeseen loppukesän tapaamiseen. Loppukesän tapaamiseksi se on vakiintunut, sillä heillä ja meillä on alku- ja keskikesästä kiireempää, ja lapset perheineen ovat myös loma-aikoinaan ilonamme. 
  Mukavaa tulee taas olemaan yksi iltapäivä ja alkuilta Voken ja Urkin kanssa aikaa viettää. Hilppa ja Voke ovat nuoruudenystäviä, ja hän on minullekin tietysti tuttu jo viidenkymmenen vuoden takaa. Urkin opin oikeastaan tuntemaan vasta muutama vuosi sitten. Heidän kanssaan on aina hyvinkin vaivatonta ja luontevaa aikaa viettää. Minua ainakin tökkii, jos puheenaiheet ovat hakemisessa. Tulee vaivaantunut olo. En ole nimittäin smalltalkihmisiä. En, vaikka sellaiseen osaan joskus pakosti ihminen joutuu. Vaan Moisalan pariskunna kanssa ei sellaiseta ole pelkoa. 

  Jossain vaiheessa huomasivat Moisalat, että muikut peräkontissa saattavat pian kypsyä itsekseen, joten poistuimme Poijusta. Me veneelle, he autolle. Jos olisimme siellä ihan oikeesti iltaa istuneet, olisin jossain vaiheessa (ehkä neljännen jälkeen), käynyt näyttämässä trubatuurille paitaani. Olisi saattanut yskän ymmärtää. Kuva by Urkki.

  Niistä markkinoista vielä. Kun tulimme satamaan, oli kello vähän yli neljä. Markkinat olivat juuri avautuneet. Vierasvenelaituri oli melko täynnä. Kun reilun kahden tunnin kulutta poistuimme, oli jäljellä vain muutama paatti. Luultavasti "Venetsialaisia" viettävät tulevat vasta myöhemmin. Ja luultavasti veneporukkaa ei runsaasti saavu, sillä juhlinta ja pimenevä ilta eivät ole paras yhdistelmä. Toteaa nimimerkki "KOKEMUSTA ON". Onneksi kokemukset ovat päättyneet suht onnellisesti. 

  Nyt ollaan hämärässä Saarelan pirtissä. Hilppa katselee The Voice of Finland: All Stars-lähetystä. Minä naputtelen pienen kohdevalon avustamana. Vielä vähän naputtelen. Nimittäin sen verran suunnitelmista, että huomenna nostan loput perunasta, sillä varret on niitetty. Maanantaina mennään puolukkaan. Tiistaista ei ole tietoa. Mutta kai silloinkin jotain tekemistä löytyy.

  Loppuun Voke ja Urkki, heidän luvallaan.


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti