VÄLIAIKAISET RATKAISUT

  Sunnuntain aamupäivän askareeksi otin klapien kärräyksen. Sain lopultakin väliaikaiseksi ratkaisuksi kyhäämäni puukatoksen tyhjäksi. Nyt pääsen sen purkamaan, sillä ei se näöllään ainakaan illauta.

 

  Sopivasti mahtuivat saunan liiteriin. Loppukauden ja ensi vuoden saunapuut ovat siellä odottamassa tulipesään pääsyä.

 

  Tuo puukatos on Peppen asteikolla keskipitkäkestoinen väliaikaisratkaisu; taitaa viides vuosi täyttyä juuri ennen kohta toteutettavaa kuolemantuomiota. 

  Lyhytkestoisista väliaikaisratkaisuista ei ole nyt esimerkkiä  näyttää, sillä ne ovat niin lyhytkestoisia, että saavat lopullisen muotonsa nopeasti. Sen sijaan näyte pitkäkestoisesta väliaikaisratkaisu löytyy:

   Keittiö me uusittiin v. 2003. Myös astianpesukone laitettiin emännän työtä helpottamaan. Apk:n ylälaidan ja työtason väliin jäi n. 5 sentin rako. Minä jostain tuluksistani löysin kuvassa näkyvän muovisäleikön. 

  Sanoin Hilpalle, että tää on väliaikainen ratkaisu. Hommataan siihen parempi. Ratkaisu on nyt ollut käytössä 18 vuotta. Ehkä on vielä hamaan pesukoneen juhlalliseen romutukseen asti. Ei tuo minun  pernaani saa kivistämään, eikä Hilppakaan ole asiaan puuttunut. Ainoa haitta väliaikaisessa ratkaisussa on, että se ei ole millään kiinni, ja menee herkästi vinoon, jopa tippuu lattialle, jos sitä sattuu hipaisemaan. Pitäisikö minun toivoa masiinan nopeaa luhistumista, vai alkaa suunnittelemaan lopullista ratkaisua? Tätä täytynee miettiä muutama vuosi. 

  Aamupäivä oli saaressa sateeton, kuten terävimmät ovat jo alkutekstistä päätelleet. Taitaa melko samanlaisena sää  jatkua iltaan saakka. Huominen näyttää olevan sateinen, tiistai poutainen, keskiviikkona taas sataa. Jos sieniä nousee kuin sieniä sateella, on talven tarve pian kerättävissä. Epäilen kuitenkin. Kun nyt edes jotakin löytyisi, kun tiistaina käyn muutamasta paikasta etsimässä.

  Eilen tein pikaisen tarkastusmatkan läheiseen saareen, yleensä taattuun sienipaikkaan. Lähes poikkeuksetta sieltä on saanut palata kori vähintään puolillaan. Näin, vaikka tiedän, että moni muukin siellä kuljeksii sienien suhteen pahat mielessä. Tällä kertaa oli tuloksena yksi kanttarelli ja neljä läpimatoista koivutattia. Lievänä kompensaationa bongasin niemekkeen, missä kasvaa puolukoita. Lähes kypsiä jo. Ja yllättävän isoja. Ei montaa aaria ole alue, missä niitä punertaa, mutta sen verran satoa on, että joskus viikon kuluttua käydään poimimassa pois. Mikäli joku muu ei ole ehtinyt ensin. 

  Luultavasti alkavalla viikolla käväistään Hollolassa ja Lahdessa. Yhtä luultavasti käväistään ihan vain päiväseltään. 

  Olen kehuskellut näissä blogeissani, että kalenterit meillä on tyhjinä. Näin on. Muutamasta loppukesän oletetusta jutusta on jo kaksi takana. Yksi perinteeksi muodostunut on vielä edessä. Päivä on auki, joten kalenteri on pysynyt blankkona. Tuleva tapaaminen on kuitenkin sellainen, että sen mielellään muistiin laittaa, kun päivä tarkentuu.

  Ei ihmeempiä yllä olevaan lisättäväksi mielessä ole. Taidan loppuun laittaa kuvan syyskesäisestä huussista pihlajan ja omenapuun katveessa.