Epävakaisen sään hommat alkoivat eilen jo keväällä päätetyllä sievistyksellä. Pirtin ruokapöytä ja tuolit saivat uutta ilmettä.
Minun osuuteni oli töiden valmistelu ja pöytälevyn maalaaminen, Hilppa hoiti hionnan ja muun maalaamisesta. En tiedä, kuinka hyvin kuvasta erottuu, että pöydän jalkojen pystyosa jätettiin alkuperäiseen väriin.
Uusi väri ei ole hatusta vetäisty. Pöytälevyn reuna oli tuota samaa. Tästä toisesta kuvasta ehkä näkee, että tuota väriä on myös mm. kaapissa, ja on sitä muuallakin näissä vanhoissa kalusteissa.
Maalaushomma oltiin tosiaan ja keväällä päätetty. Värin tarkka sävy ei tietysti ollut tiedossamme, mutta värikartan avulla onnistuimme valitsemaan koko lailla sellaisen kuin pitikin.
Pöytä on nyt maalattu kahteen kertaan, tuolit kertaalleen. Koska huonekalumaali vaatii vuorokauden kuivumisen uudelleenmaalaukseen, 2-3 vuorokautta käyttöönottoon, on ruokailumme muutaman päivän mallia seisova pöytä keittiöstä. Seisaaltaan ei sentään ole pakko syödä.
Aamulla jätin Hilpan hiomaan ja maalaamaan tuoleja. Lähdin sieneen. Aika tuulessa keikuttelin entisille mestoille. Enkä suotta. Kanttarellejä ei juurikaan ollut, mutta tatteja kyllä. Myös ilokseni rouskuja oli alkanut nousta sieni-ihmisten iloksi.
10 000 askelta tallailin kuusikoita, vähän sekametsääkin. Rouskuja oli paikka paikoin mukavasti, mutta aika harvassa kuitenkin.
Herkkutatteja löytyi melko tavalla. Paljon oli jo överiksi menneitä, samaten pienikokoisia, mutta madon runtelemia. Kuva ei kerro totuutta, mutta valehtelematta suurimman sellaisen herkkutatin ikinä löysin. Siis sellaisen, missä oli kanta aivan puhdas, madoton.
Lajikirjoa tuli koriin ja muovikassiin noukittua: Pannulle suoraan tällättävista kanttarellejä, vaaleaorakkaita, paria eri herkkutattilajia, sekä männyn- ja kuusenpunikkitatteja. Punikeiden aloittamaa linjaa jatkaaksemme karvalaukkuryssiä, haaparouskuja, kangasrouskuja, ja voisieniä. Nämä ryöpättävien osastoon.
Kun kantamuksineni pääsin veneelle, suuntasin Anttolan Saleen. Kävin pikaisesti ostamassa leikkelettä, juustoa, ja karkeaa merisuolaa. Bonuksena löysi tiensä Marskin Arinaleipa sekä kuusi karjalanpiirakkaa hihnalle. Arvatkaa, oliko mukavaa, kun kassalla änkesi hirvikärpänen tukasta, tai ehkä parrasta, maskin alle vingertämään? Oikein arvasitte. Ei ollut, mukavaa. Onnistuin kuitenkin maksamaan ostokset kunnialla, mutta maski lähti huut helevettiin jo tuulikaapissa.
Sieniä oli niin paljon, että piti kottareilla tuoda rannasta.
No ei sentään. Mutta kun oli vähän kauppaostoksia, eivät olisi kantamalla tulleet. Sienet on nyt putsattu, Hilppa on ryöpännyt rouskut
Illalla saunotaan. Lasketaan myös naapurin kanssa ahven/siikaverkot. Huomenna tuoretta kalaa sienien kera. Tai ainakin sieniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti