HYPOTEETTISTA HÖPINÄÄ

  Mietiskelin eilen paikallisessa kahvilassa Hilppaa odotellessani, että valkeneeko joskus se päivä, kun istahdan mukaan eläkeläisäijien rinkiin? Istahdan vakipöytään, minkä ensimmäiset ukkelit ovat vallanneet oltuaan oven kahvassa jo ennen paikan avaamista. Istahdan pöytään, missä puhutaan paikallispolitiikasta, sivutaan myös maailman tilannetta, siunaillaan nuorison ja maahanmuutajien käytöstä, käsitellään pois nukkuneet ja sairastuneet tutut, kierrätetään päivän lehtiä, täytetään kimppaveikkauskuponkeja, käännellään lakkeja korvalliselta toiselle, heitellään humoristisia kommentteja viereisiin, eläkeläissäijien miehittämiin pöytiin. Kaikella kunnioituksella kaikkia Hollolan, Suomen ja koko maapallon eläkeäijiä kohtaan: En halua istahtaa tuohon pöytää, en edes, kun olen oikeasti vanha, joskus vuonna 2030. En halua silloin istahtaa tuohon pöytään kommentoimaan sataseitsemänkymmentäkuudetta brexitin lykkäystä.

  Mutta mitä minä haluan tehdä lokakuun lopulla 2030?

  Haluan lähteä aamulenkille. 10 000 askelta on tosin vaihtunut 3000:een askeleeseen.

  Haluan lähteä käymään Avokkaassa, sähköauto on jo ladattu. Kauden toinen perunasato odottaa siellä nostamistaan, ruohokin on vielä leikattava. Ilmaston lämpeneminen on edennyt sellaiseksi, että joulu on tarkoitus viettää saaressa. Jäät tulevat, jos ovat tullakseen, vasta tammikuussa, tai helmikuun tavaksi muodostuneilla pakkasilla. Kolmeen talveen ei ole ollut asiaa jäille. Mutta maaliskuun lopussa ne yleensä ovatkin jo poissa. 

  Haluan kuunnella vanhoja rockin mestareita. En halua kuunnella Antti Tuiskun 25-vuotisantologiaa.

  Haluan katsella afrikkalaisia sarjoja koko pallon tuotannon sisältävältä ohjelmasovellukselta. 
  Haluan mahdollisesti katsoa illalla suorana GHL:n  (Global Hockey League) ottelua Pelicans-Toronto.

  En halua katsoa Hyvien katsojien kaksitoistavuotisjuhlakautta, enkä Maajussille morsianta-ohjelman viimeistä tuotantokautta. Se näet lopetaaan, koska kaikki vielä maajussin töitä tekevät ovat jo vähintään kerran ohjelmassa mukana olleet.

  Haluan syödä pitkän uurastuksen jälkeen kukoistavan sisävesikalakannan tuotteita merileväpedillä, tai pakkasesta löytyvää peuranpaistia. Kannan räjähdysmäisen kasvun seurauksena sitä vähennetään kovalla kädellä myös Etelä-Savossa, ja Hanelin tytär Anni miehineen pitävät huolta siitä, että minun, sekä Tainan ja Hanelin, pakastimet eivät sysyisin itke tyhjyyttään.

  Haluan  olla todistamassa, kuinka Iiris pääsee ensi syksynä aloittamaan 17-vuotiaana kosmologiaopinnot Suomen osavaltion pääkäupungin Suur-Helsingin yliopistossa.

  Haluan seurata herkeämättä tietoja ensimmäisen Mars-retkikunnan piakkoin tapahtuvasta laskeutumisesta planeetalle. Kuuhun perustettu avaruusasema on mahdollistanut monet ennen unelmien tasolle jääneet, ihmiskunnan tiedon lisäämiseen tähtävät toimet.

  Kahden viikon kuluttua minun täytyy, vaikka en haluaisikaan, käydä S-HCH:ssa (Suur-Hollolan Central Hospital) päivittämässä tekosydämeni. Samalla tarkastetaan lonkkien tekonivelet. Hollolahan nielaisi Lahden takaisin sisuksiinsa 2028, kun kaupungin talous lopullisesti romahti. Nyt Suur-Hollola on suuri kokonaisuus pitäen sisällään Lahden, Orimattilan, Nastolan, Hämeenkosken, Kärkölän, Asikkalan, Padasjoen, Heinolan ja Iitin. Se on pinta-alaltaan suurimmasta päästä Suomen viidenkymmenen kunnan joukossa.

  Haluan vielä olla mukana kokemassa parin vuoden päähän uumoillun G6-verkon tavallisille käyttäjille aukeamisen.

  Haluan osallistua Euroopan Liittovaltion presidentin vaaleihin ensi vuonna.

  Haluan juhlistaa myös ensi vuonna tapahtuvaa Islamin ja kristinuskon liittoa, ekumeenista yleisrauhaa, maapallon luonnovarojen tasapuolisen jakamisen periaatteen toteutumista, ja jo kolmatta lähes sodatonta vuotta. Kiitos YK:n ja ihmisten lopultakin tietyn rajan ylittäneen pelon ilmastonmuutoksen toteutumisesta, elämme parempia aikoja, kuin ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa. Elämme parhaimpia aikoja, mutta olemme yhä vain hippusen vaa'an oikealla puolella.

  Joopa joo. Mikäli osakin tuosta toteutuu, on Nostradamus saamassa arvoisensa seuraajan. Paitsi että tuo ensimmäinen kappale todennäköisesti tulee toteutumaan. Vaan en aamenella uskalla sanoa.

Laitetaanpa loppuun kuva, joka voisi sitten vaikka esittää Saarelan taloa jouluna 2030.