PUOLI AJASTAIKAA

  Saareen rantauduttiin 27.4.2019. Olosuhteet olivat seuraavat:

  Ja viikon kuluttua saapumisesta näytti tältä:

 

Koko lailla puoli vuotta myöhemmin, 27.10.2019, saaresta lähdettiin. Olosuhteet näyttivät kutakuinkin tuollaisilta:

  Kuvista huomaa, että vesi on laskenut reilusti, vaikka ei se keväällä edes lähellä normaalitasoa ollut. Samoin huomaa, että jäät ovat sulaneet, lumet hävinneet.

  Puoli vuotta on vierähtänyt joutuisasti. Toki ei olla aivan koko aikaa Avokkaassa vietetty; ollaan käyty kotona Hollolassa lukuisia kertoja, sellaisia parin päivän huoltoreissuja. Yllettiin heinäkuussa jopa muutamaksi päiväksi Ahvenanmaalle asti. 

  Jotakin tuli kesän aikana saaduksi aikaan. Valmistui kesäkeittiö uusiokäyttöön tuunatuista aitoista...

...sauna sai uuden lookin...

  Siinä mainittavimmat. Piha-aitta ja talo loppuun tuli myös maalattua, savustuspaikka siirrettyä kesäkeittiön kylkeen, ja tietysti kasvimailla ja kasvulavoilla kaikenlaista kasvatettua. Mukavasti riitti askaretta loppukesälle saakka.

  Vielä, kun duuneista puhutaan, käytiin Hanelin kanssa läjäämässä paskio Kerniemelle, ja minä olin viikon verran Hanelin kaverina uusimassa Piskolan puu/rekiliiterin kattoa. 

  Monenlaista muuta mahtuu taakse jääneeseen puolivuoskauteen. Lähinnä iloisia ja mukavia asioita. Jos ei ajatella laajemmin, kansakunnan tasolla, tai ihan globaalisti.  Tai saahan ajatella. Kyllä minäkin olen ajatellut, mutta en ajatuksiani tähän kirjoitukseen tunge. 

  Mikä lie sai minut tänään, heti kohta, kun Hollolaan oltiin kotiuduttu, tällaista juttua väsäämään? Niinpä. Kun ei edes tultu viimeistä kertaa näillä sulilla saaresta. On tarkoirus ensi torstaina, ehkä vasta perjantaina, lähteä vielä muutamaksi päiväksi siian pyyntiin. Talvikunnossa siellä paikat jo ovat. Pitää vielä sammuttaa jääkaappi, tyhjentää saunan vesiastiat, ja tuoda veneet pois. Se tehdään ilmeisesti 6. tai 7. marraskuuta. Jäädään odottelemaan talven selän taittumista ja toivomaan kelvollisia jääolosuhteita. 

  Yleensä olen tässä vaiheessa vuotta jo hahmottanut, pitkälle suunnitellutkin, tulevan kesän remontteja. Nyt näyttää siltä, että ne jäävät tällä kertaa vähäisiksi. Maakellariin pitää teettää uusi sisäovi, vähän hyllyjä rakennella. Maalaus jatkuu nyt rantasaunalla. Samoin talon ikkunoita pitää värjätä. Se on Hilpan homma se. Minä ne irrottelen ja teippaan, rouvan kärsivällisyys on paremmin itse maalaustyöhön soveltuva.

  Eli ei rahallisesti, ajallisesti, eikä hiellisesti kovin mittavia hommia ole kuutioituna. Mutta kun normaalit kasvimaat ja polttopuut sivussa hoitaa, niin toki aikansa saa kulumaan. Ja jos ei muuten meinaa kulua, niin pitää tehdä, kuin Utsjoen äijä. Sillä kun kiire pakkasi niin ettei ehtinyt tilattua nurkkakaappia loppuun valmistella. Piti näet mennä muutamaksi viikoksi jänkään katselemaan kevään tuloa. Eli tuosta viisaudesta oppia ottaen voidaan välillä viikko tai useampi rojottaa pihalla, ajella saarten rantakallioille, tallustella asumattomissa metsissä, kiivetä näköalapaikoille katselmaan kevään, kesä, syksyn, talven, tuloa. Maailmassa ei ole mitään tärkeää, paitsi puutarhanhoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää.