ULTIMA INTER PARES

  Täällä taas. Kosteaa tietä sörnäytettiin vähitellen kuivuvassa kelissä. Perinteisesti Lidlin kautta ajeltiin. Vähemmän perinteisesti myös Hanelin kautta. Saatiin sieltä hirvikeittoainekset ja läjä hirvenribsejä. Niitä on aikomus huomenna tökätä isoon uuniin. Keittoa syödään sittemmin keskiviikkona.

  Vesi on taas laskenut. Ei älyttömästi, mutta joitain senttejä kuitenkin. Pian tulee vaikeuksia saada veneen keula laiturille saakka. Menee vissiin kahluuhousuhommiksi, rantautuminen.

  Jos jotain hyvää hakee vedenpinnan alhaisuudesta, niin se ainakin, että meikäläisen pienmaanomistajan manttaali suurenee aaritolkulla. Vaikka ei sillä mitään merkitystä ole. Kunpahan yritin olla vitsikäs.

  Tämänkertainen oleskelu jääkin lyhyeksi; sunnuntaina on palattava Hollolaan. Tämä muutti sen verran kaavailuja, että en vielä vie venettä telakalle. Tullaan heti marraskuun alkupuolella viikoksi. Vedet pitää kyllä tällä reissulla ottaa pois päältä. Mutta hyvin pärjätään kantoveden varassa. Onhan se pärjättävä talvellakin. 

  Huomenna laitetaan verkkoja pyyntiin, saadaan kalaa. Sanoo mies, joka ei kalastuksesta paljon ymmärrä. Mutta jos vaikka neljä harvaa ja kaksi muikkuverkkoa veteen nakkaa, niin johan on ihme, jollei jotakin veneeseen nouse. 

  Ei ole vielä kaikista koivuista lehti tippunut. Lepät, haavat, vaahterat, pihlajat alkavat olla rankoina. Keltaista mattoa on pihapiiri ylt'ympäri. Pitää loppuviikosta ottaa yksi hararavointipäivä. Pitäisi olla sateenontakin, ainakin perjantaihin saakka. 

  Muuten täällä eletään hissukseen. Ihmetellään, tuleeko Englannin sekoiluun mitään tolkkua. Ja seuraillaan, kuinka Syyriassa asiat etenevät. 

  Tuolla otsikkolla, joka hetken välähdyksenä mieleeni pujahti, ei sinällään tarkoita mitään, enkä ketään. "Primus inter pares" lienee tuttu. "Ultima inter pares" on sen vastakohta. Tai niin ainakin otaksun. Sanottakoon minusta mitä tahansa, mutta latistiksi on turhaa mainita. Yksi asia "Primus inter pares"-jutussa on joskus mietityttänyt. Nimittäin se, että ei tuo välttämättä mikään kehu ole. Tuo "ensimmäinen vertaistensa joukossa". Riippuu paljon vertaisten joukosta. Jos on paras kevottomien konnien sakissa, tai räävittömien riiviöiden porukassa, ei sitä vissiin isona plussana voi pitää Kääntäen: Ei ole välttämättä huono juttu olla "ultima in pares", jos vertaisten joukko on humanisteista parhaita, tai vaikka kirjailijoista etevimpiä. Kolikolla on kaksi puolta, ja saattaa se joskus jäädä kyljelleenkin, "akaksi", kuten poikasina seinää lanteilla pelatessa todettiin. 

  Sellaista mielessä tänään, Saarelan tilan pirtissä, puiden paukkuessa uuneissa, ilpin hönkäillessä kirjoittajan hartiolle, pitkien kalsareiden ilmoittaessa kohta lähestyvästä tarpeettomuudestaan.