lauantai 19. lokakuuta 2019

ONE OF THESE DAYS

  One of these days 
  I'm going to sit down and write a long letter 
  To all the good friends I've known

  ...laulaa Niilo. Kunpa minäkin saisin sellaisen aikaan. Minäkin? Tiijä häntä, onko Neil tosiaan kaikille kamuille kirjoittanut? Niin tai näin, tämä päivä ei ole yksi niistä, kun kirjoitan vanhoille ystävilleni; kirjoitan blogiini. Samalla kirjoitan tietysti niille vanhoille ystävilleni, jotka sattumoisin blogiani lukevat. Eikä se ole kovin henkilökohtainen tapa kirjoittaa vanhoille ystäville.
  Kuinkahan moni omasta ikäluokastani, saatikka nuoremmista, vielä kirjoittaa kirjeitä? Perinteisiä kirjeitä, käsin, mustekynällä? Ja jättää postin toimitettavaksi? Jää odottamaan vastausta? Kuinka moni ikäisistäni, saatiikka nuoremmista, vastaa saadessaan sellaisen kirjeen? Aika harva, päätellen Postin jatkuvista supistuksista. Älkäämme siis kritisoiko Postin toimintaa. Sama juttu kuin kyläkauppojen kohdalla: Niiden häviämistä surkutellaan, vaikka ei olla niitten palveluita käytetty, kuin äärimmäisessä hädässä.

  Odottaessani riittävää innoitusta kaverille kirjoittamiseen ja Postin pöngittämiseen, kirjoitan sitten tietokoneellani.

  Tiilikaiset tulivat eilen viikonlopuksi. Iiris on syntymäpäiväruljanssista toipunut. Kuvassa hän syventyy aamun Muumi-jaksoon.


  Eilen oli sumuisen kostea päivä Hollolassa. Sama jatkuu tänään, ainakin aamulenkki oli suhtalaisen märkä. Ja sumuinen. Mikä on sama asia. Mutta ei toisilleen pakollinen. Sumu ja kosteus. Aika "tuoreena" palasin lenkiltä, minne lähdin tietoisen riskin ottaneen.


  Ikävää, että ilma ei taida isommin petraantua päivän aikana. Ei pääse Iiris leikkipuistoon telmimään. Ainakaan, jos ennustetusti vettä pieksää. Tytöllä toki riittää puuhaa sisälläkin. Kuuluu paras'aikaa pystyttävän isänsä kanssa ruokaravintolaa. Hilppa taisi äsken ennakkotilata annoksen järvitaimenta. Iiris kehui sitä löytyvän. Luultavasti joudun pian minäkin asiakkaaksi menemään. Mitähän tilais? Konjakissa haudutettua riekkoa? Puikulaperunoilla, tietysti! Jos ravintola sen pystyy tarjoamaan, on syytä suositella Michelin Tähteä. 

  Tuo järvitaimen on Hilpalta luonnollinen valinta. Sattui reilu viikko sitten niin, että sain siikaverkosta  parikiloisen järvitaimenen. Ihan puskista tuli. Oli aivan matalaan uinut 35-milliseen verkkoon, itsensä pussiin verkkojatan päähän pyöräyttänyt. Laillinen kala se oli. Ja harvinainen. Etenkin, kun en vartavasten punalihaista edes pyydä. Mutta maistui; toinen filee paistettiin toinen graavattiin ruodoista ja päästä keitto. Ei mennyt tärviöön kalasta paljon. 

  No nyt huudettiin tilaamaan annos Iiriksen ravintolasta. Kävin tekemässä tilauksen. Ravintolan nimi on muuten METSÄPUU. Minulle kerottiin, että riekkoa ja puikulapottuja löytyy, samoin viinimarjahilloa. Tilaus on suoritettu. Jään mielenkinnolla odottamaan lopputulosta.

  Maanantaina lähdetään taas Anttolaan. Kun ruoasta tuli puhe, niin kerronpa seuraavaa: Hauhalan hirviporukka aloitti viime viikonloppuna urakkansa. Olivat kymmenen hirveä ampuneet. Haneli soitti eilen, sanoi, että on keitellyt hirvenluista keittolientä kymmenen litran kattilalla. Sanoi, että ajakaa tätä kautta, niin saatte mukaan, lihaa myös.
  Joskus nuornamiesnä olen ollut hirvimetsällä ajomiehenä. Silloin mentiin ketjussa läpi maisemien kolistellen karahkalla ohimennen puuntyviin. Hirvi tai pari sattui joskus olemaan ajoketjun ja passimiesten välissä, ja kaato onnistui. Nykyään metsästetään ilmeisesti koirien avulla. Kai se on tehokasta, koska en muista ennen tuollaisiin saaliisismääriin ylletyn yhden viikonlopun aikana. 
  Metsästyksestä ollaan monta mieltä. Minusta säädelty, lain puitteissa tapahtuva harvennus, on hyväksyttävää, tarpeellistakin. Vaikka en itse kyllä minkään kokoista tai näköistä elävää olentoa ampumaan ryhtyisi. Moraaliselta kannalta ei minun kannata rintaani röyhistää. Tapanhan minä kaloja. 

  Äsken kävi käsky: ruoka-annos on valmiina. Herkullisen näköinen: riekon rintaa, puikulaperunoita viinimarjahilloa, lisukkeeksi babyporkkanoita ja salaattia. 


Hilpan annoksessa järvitaimenta, perunamuussia ja samat salaatit.


    Kyllä ravintolapäällikkö Iiriksen pääkokki Joni osaa loihtia maukkaat annokset saatavilla olevista aineksista (muovailuvaha).

  Pitää nyt lopetella, lähteä tilaamaan jälkiruokaa. Täytyy keksiä varsin eksoottinen tilaus. Luulen. että kyllä sekin paikan kokilta luonnistuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti