PERJANTAIN PÄÄSTÖT

  Viimeaikaiset valitettavat ja tuomittavat tapaukset oat saaneet aikaan valtavan kohun ja toimenpiteisiin tarttumisen. Toimenpiteitä tarvitaan, mutta miksi aiempi välinpitämättömyys seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin on vaihtunut hetkessä välinpitämättömyydestä aktiivisiin toimiin, jopa ylireagointiin? Ettei vaalien lähestyminen näkyisi? Ja tietyt tahot saavat tietysti jokaisesta lirauksesta vettä kovin kapeanäköisen myllynsä pyörittämiseen.
  En suinkaan vähättele noita kauheita rikoksia. Mutta, kaikella kunnioituksella, tapaukset tulee käsitellä tapauksina, ei joihinkin kansanryhmiin kohdistuvina kostoina ja vainoina. En ole muuten huomannut ainoatakaan vaatimusta tiettyjen lestadiolaisten karkottamisesta. Eipä silti, en myöskään Paavin erottamisesta.

  Eilen tuli lunta. Onneksi pakkaslumi on köykäistä lykätä. Eivät nuo pinta-ala joita kolailen ole suuria. Mutta askelia tulee roimasti, koska kadun laitaan autokatosten päätyyn, on kertynyt jo niin suuret kasat, että lumi pitää "viättää" talon päätyyn.
  Tänään hehkutetaan pakkasen tuloa: "Nyt on luvassa kylmää kyytiä – lauantaina eteläänkin jopa –20 astetta." (IS). -20 astetta tuntuu nykyisin olevan uutisoinnin arvoinen ennuste. Mikä lie pakkasraja rakennustyömailla nukyään? Mestariaikoinani se oli Lahden seuduilla -20. Muistan eräänkin 1980-luvun alkupuolen helmikuun, kun työmaa seisoi toista viikkoa putkeen. Ei se silloinkaan tavallista ollut, noin pitkä kylmä jakso. Nyt povataan Hollolaan loppukuuksi järjestään miinus kymmenen ja miinus viidentoista välillä liikkuvaa lämpötilaa. Onhan siinä tietysti talven tuntua. Mutta kuinka kauan? Näitä talvia piisaa? Näistä pitää olla onnellinen.
  Ihan sivuhuomautuksena: Kun aloittelin ohdakkeista koulutietäni Anttolan kirkonkylän kansakoulussa  1958, oli pakkasraja -35. Yhden ainoan kerran muistan, että minun ei tarvinnut lähteä hiihtämään viiden kilsan matkaa koululle. Varmasti tuollaisia yli kahdenkymmenen pakkasasteen koulumatkoja tuli taitettua lukuisia. Niissä tarvittiin välihousuja, karvalakkia, kahta villapaitaa ja kaksia rukkaslapasia. En muista ainoatakaan kertaa, kun pakkanen olisi tuntunut ylivoimaiselta. Mutta jään päälle joskus puskenut vesi, joka pakkaskelilla tarttui suksien pohjiin kymmenen senttiä paksuksi jääksi yhdistettynä nuouusvuosiani joskus piinanneeseen migreeniin on kyllä painunut lähtemättömästi mieleeni.
  Tarkennuksksi ylläolevaan: Ei Anttolan kirkonkylän kansakoulu tietysti ollut ohdakkeisen koulutieni ohdakkeisin koulu, ei sinne päinkään. Myöhemmin kylvin itse ohdakkeet tuleville koulupoluilleni.

  Trumpin ja edustajainhuoneen nokittelu jatkuu, Ei siihen loppua tule, vaikka mr. Presidentin henkilökunnan palkanmaksu on jäissä. Mäkkäriltä kiikutetaan hampurilaisia ja pitsaa miehen kekkereihin, ja se tuntuu hänelle sopivan.

  Minulle on muodostunut suoranaiseksi obsessioksi, tai paremmin kompulsioksi, selata joka aamu pikaisesti IS:n ja IL:n sivut, samoin tietysti yle:n. Se on ylimalkainen tapahtuma, joskus joku osikko saa hiljentämään vauhtia. Kyllä suuri osa uutisista on turhanpäiväistä löpinää, oikeatkin uutiset usein ylimitoitettuja tai ainakin väärällä tavalla otsikoituja. Muista ajan, kun tuli vähintään toinen iltapäivälehti ostettua, toinenkin jossain kuppilassa luettua. Tapa kuihtui turhuuteensa jo ennen nettivallankumousta, muistelen. Kummasti vaan tuntuu lehtien kauppa käyvän. Sen huomaa, kun kaupan kassoilla silmät auki jonottaa. Lööpeillähän ne myy. Minä en kyllä ihan helpolla muutamaa sataa euroa vuodessa ole enää valmis maksamaan moisesta journalismista.

  No niin, tässä päästöjä tälle perjantaille. Hiilijalanjälki niillä on suht. pieni. Päästökauppaa en ole vielä ryhtynyt hieromaan. Saattaa olla, ettei oo myyjän markkinat, minun kohdallani.

  Koska kuva on pakollinen: Näitä odotellessa (26. maaliskuuta 2018).