ROBOTIT TULEE, MIKÄ MUUTTUU?

  Tekoäly rynnii, automaation osuus kasvaa, robotit tulevat. Asiasta on kirjoitettu, sitä on spekuloitu, kauhukuvia, jos ruusuisiakin,  luotu. Minä en lähde asiaa enemmin ruotimaan, googlettakaa, niin tietoa löytyy. Löytyy väärää ja oikeaa, faktaa ja fiktiota, puolesta ja vastaan, repikää niistä.

  Myös ihmisen kaltaisista roboteista on vuosikymmeniä puhuttu. Isaac Asimov jo 1940-luvulla kirjoitti teoksissaan sellaisista, ja loi robotiikan 3 pääsääntöä:
  1. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
  2. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa.
  3. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa.
  Myöhemmin hän lisäsi  neljännen pääsäännön:
  0. Robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa tai laiminlyönnein tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa.
    Mutta kuka loisi ihmisyyden pääsäännöt? Tuli vaan asia mieleen päivänä eräänä, kun kuulin ainakin kolme kertaa eri yhteydessä henkilön sanovan: "Minä teen vain työtäni". Niinpä niin. Kun ihminen noin sanoo, tarvitseeko meidän enää kauemmin robotteja odotella? Toki kaikki työtä tekevät tekevät työtään. Mutta jos suhde tekemiseen absolut mustavalkoinen, kaikki inhimillisyys puuttuu, eikö robotin kaltainen ihminen ole lähempänä tätä päivää, kuin ihmisen kaltainen robotti? Tämä ilman tekoälyä mietittynä.

  Hiihtokelit hellivät. On ilo sivakoida hyvillä laduilla, hyvässä kelissä, hyvin toimivilla suksilla. Jaksaa nieleskellä jopa eilisaamuisen parkkisakon. Kertalleen.
  Meille sopii mennä tuossa kahdeksan korvilla hiihtämään; ladut on valaistu, eikä ole ruuhkaa. Eihän se ihmisten paljous juuri haittaa, vaikka kuulummekin netto-ohitettavien joukkoon. Latua ei pyydetä, eikä tarvtse antaa, koska reitit ovat leveitä sekä pääosin yksisuuntaisia. Mutta minulle ruuhkaisilla laduilla hiihtäminen on verrattavissa ruuhkaisella moottoritiellä ajamiseen, eli tympeää. Sosiaalisuudellakin on rajansa, minun kohdallani.

  Nuoret Leijonat ovat taas maailmanmnestareita. Vuosikymmen, pari, taaksepäin, ja olisin herännyt kolmelta ottelua katsomaan. Nyt näin asian ylen sivuilta klo. 6:06.
  Turneen alkusarja ei ollut pojille kovin hyvä, ei kannattajille toiveita ruokkiva. Mutta joukkue kasvoi pudotuspeleissä uusiin mittoihin. Lopulta Kaapo heilui Kakkona tunkiolla ja survoi
voittomaalin aivan pelin loppuhetkillä. Vielä penkkiurheilija minussa osoittaa elonmerkkejä, piti ne maalit netistä katsella!
  Tänään hiihtäjät nousevat Val di Fiemmessä loppunousun. Kun tuota rutistusta katselee, miettii, onko siinä mitään järkeä?
  No, hullumpiakin urheilusuorituksia tehdään. Vai mitä oleet mieltä lajista " Ferret in your trousers"? Siinä kilpaillaan, kuka pitää frettiä housuissaan kauimmin? Lahkeet sidotaan kiinni, jotta fretti ei pääse karkaamaan sieltä. Maailmanennätys lajissa on yli viisi tuntia! Tai "Buzkashi". Buzkashi on Afganistanin kansallispeli. Siinä hevosilla kulkevat pelaajat yrittävät raahata ja kuljettaa kuollutta vuohta toisen joukkueen maalialueelle. Isot ottelutapahtumat ovat viikon kohokohtia yleensä perjantaisin ja viikonloppuisin ja paikalla on lähes poikkeuksetta tuhansia katsojia Afganistanissa. Laji on niin suosittua, että parhaimmat pelaajat ovat saaneet jopa sponsoreita isoista yrityksistä. (Lähde:  https://veikkausbonukset.com/uutiset/oudoimmat-urheilulajit.)  Joten nouskoot vaikka pystysuoraan, hiihtäjät, Kolehmaisen Eero haudassa kääntyköön!

  Tänään syödään lihamureketta ja sienisalaattia. Hilppa otti suolasieniä illalla likoamaan. Kehui, että hyvän näköisiä rouskuja on. Jep, taas onnistuin viime kesänä olemaan oikessa paikassa oikeaan aikaan, sain parilla käynnillä talven suolasienet kerättyä. Vaikka mennyt kesä olikin sienien kannalta hieman erikoinen, niin lopulta, alkusyksyn sateiden ansioista, satoa tuli sentään kohtalaisesti. Puoli vuotta, niin alkaa merkkejä tämän vuoden sienistä näkyä, toivottavasti. Mutta sitä ennen on monta latua kierrettävä, monta pesällistä Avokkaan uuneissa poltettava. Kovin kylmää tammikuun loppupuolta kyllä huomasin ennustettavan. Pitää ehkä tarkentaa saareen menon aikataulua. Mikäs järki sinne on mennä lämmittämään parinkymmenen asteen pakkasella, kun ei niillä keleillä ole mukavaa edes ulkona hillua? "Ilmoja vastaan ei pidä taistella", sanoi jo muinoin mentorini Niilo rakennusmestarin hommia aloitellessani. Hän pohti tietysti asiaa tietysti rakentajan näkökulmasta, mutta viisaus on pätevä yleisemmin myös.
  Kummasti asia hakeutuvat samassa kappaleessa: päivän menuusta päästiin vaivatta yleispäteviin sitaatteihin. Joten parasta lopettaa. Tiedä mihin muuten joudutaan?