"Suosittelen liikuntaa", totesi lääkäri, "lähtekää vaikka autoilemaan."
Liikuntaa ollaan harrastettu mekin. Autolla ja ilman. Autolla täytyy liikunta aloittaa, jos aikoo hiihtää tai lumikenkäillä. Täytyy kyllä todeta, että ei siinä alkulämmintä saa, kun autolla usmuuttaa kolmisen kilometriä ladun varteen tai sopivaan lumikenkäilypaikkaan. Poirotin henkilääkäri on kai tarkoittanut pidempää autoilua.
Iiriskin tietää jo jotakin liikunnan perusasioista. Joni oli hänelle opettanut, että lihakset on hyvä lämmittää ennen liikkumisen aloittamista, ja näyttänyt, kuinka venytellään. Tyttö tästä onkeensa ottaneena oli kerran ulos lähdettäessä ryhtynyt venyttelemään, todennut:
"Pitää viilentää ennen kuin lähdetään."
Kyllä nelivuotiaalla saavat verbit kääntyä päälaelleen, itse asia on kuitenkin kohdillaan.
Eilen käytiin lumikengillä Messilässä. Keli nollan tienoilla, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tänään lähdettiin jo kahdeksalta Tapanilan perhelenkkiä suksilla kiertämään. Huomenna on aikeissa taas päivällä käyttää lumikenkiä. Ei me mitään valtavia matkoja tai aikoja ulkoiluun käytettä. Mutta joka päivä vähän, jos ei puukkoja, tai vanhoja ämmiä, satele.
Varhaisen aamun sauvakävely on minulta nyt jäänyt pois. Jos sauvailemaan lähden, lähden vasta aamukahvin jälkeen. Mutta enpä ole hetkeen sitä tehnyt, sauvakävellyt. Talvilajit ovat kiilanneet edelle.
Talvisesta liikunnasta puheen ollen yksi juttu poltteli aikansa, nimittäin liukulumikengät. Näin sellaiset tv:ssa, luin kohta Etlarista juttua. Ne ovat vinhat värkit: suksen näköiset, mutta lyhyemmät ja leveämmät, pohjasta suuri osa pitokarvaan peitossa. Eilenkin, kun maastossa jyrkkiä kumpuja lumikengillä alas dallasi, tuli mieleen, että liuku -sellaisilla voisi laskea hujauttaa mäen pois tiehensä.
Joopa joo, mukavat menimet ne varmaan ovat. Mutta kun netissä vähän surffailin, loppui suurin palo: hintaa mokomilla on tuollaiset 450 €. Nettikaupoista niitä saattaisi saada, vaikka osassa niitäkin ne olivat lopussa. Valmistajia on nimittäin vain yksi, suomalainen yritys, mikä ei ehdi kasvaaa suosiota tyydyttää. Kiinalaisia kopioitakin löytyy, hintaan jotain 150 €, mutta asiaan tunteva henkilö varoitteli sellaiseen sekaantumasta. Summa summarum: Maltan mielihaluni. Liian hinnakas hankinta, kun asioita järjellä räknäilee. Ehkä joskus, jos hinnat tulevat alemmas, kunto ei.
Jep. Virkeenä se pitää, ulkoilu. Ehkä terveenäkin, tai terveempänä. Eli kannattaa sisäistää ulkoilu. Eikä sen vuoksi ole tarvetta ulkoistaa sisäilyä, vaikka siihen varaakin olisi.
Tätä kun kirjoitan, on televisiosta tullut talviurheilua tuutin täydeltä. En ole kyllä pätkääkään katsellut. Ei ole imua, tällä haavaa. Pelicans voitti taas eilen, sen verran kuitenkin asioita seuraan. Ihan hyvältä tuntuvat play-off -asetelmat. Vaikka sarjaa on, piste-erot pieniä. Jukurit taivaltaa taulukon alaosassa, jatkopeleihin tarvittaisiin melkoista nousua. Kaikki toki mahdollista. Siitä tulikin mieleen: Kuinkas Kampparit? Pieni googletus paljastaa, että viidentenä kymmenen joukkueen liigassa, mutta kolme ottelua vähemmän pelanneena, kuin edellään olevat HIFK ja JPS. Eli vaiheessa on Mikkelin ylpeyden tilanne.
Sen verran on selvyyttä tullut Anttolaan lähdön suhteen, että mahdollisesti 22. kuluvaa kuuta viikoksi mennään, tai sitten heti helmikuun alussa. Asian suhteen olen hieman hämmentynyt; mieli tekee, järki käskee harkitsemaan. Harkitsemaan, koska kannattaa lähteä sähköä ja toki nautinolla tehtyä puuvarastoa kuluttamaan. Jos ilmat ovat kovin kylmiä, kuten on povailtu, ollaan mieluummin maali- huhtikuussa sitten vaikka pidempiä jaksoja putkeen. Mutta ei mitään kiveen hakata, kuten varmaan olen joitain kertoja ennenkin todennut.
"Ivalo" ja "Metsästäjät" ovat nyt loppuun katsotut. Kyllä "Ivalo" oli parempi. "Metsästäjissä" hiersi "rosmojen" ällistyttävä tyhmyys: voiko kukaan luulla selviävänsä tuollaisista tekosista noin pienessä, vaikkakin sisäsiittoisessa, yhteisössä?
Se on sanottava, että kumpikaan sarja ei jaksanut kantaa aivan loppuun. Molemmissa tuntui viimeinen osa jotenkin jäävän puolivillaiseksi. Mutta katsottavia olivat, molemmat. Ja "Ivalo" mielestäni ihan parasta kotimaisata genressään.
Nyt ollaan katsottu Elisa Aitiosta "Bulletsia", 7/10 takana. Se alun hakemisen jälkeen on alkanut maistumaan yhä paremmalta. Sarjassa on aivan erilainen tapa edetä, kuin "Ivalossa", eli viipyilevä, tumma, paljon takautumia esiin tuova, tyyliin sopivan musiikin kuljettama. "Ivalossa" oli enemmpän vauhtia ja tapahtumia. Ja, yllätys, yllätys, enemmän valoa, Lapin talvessa! Molemmat tyylisuunnat ovat ihan ok, ja kumpaankin tarinaan on osattu löytää siihen sopiva.
Luettuakin on tullut. Eilen sain päätökseen Arne Dahlin "Sydänmaan", tänään aloitin Ann Cleevesin Vera Stanhope-dekkarin "Merilokki". Se on kohta vuosi sitten suomeksi ilmestynyt, jäänyt minulta varmaan aiemmin huomaamatta. No, tilanne korjautuu.
Pitää lopettaa, laittaa loppuun kuva halo-ilmiöstä Vesijärvellä 16. helmikuuta 2011 klo. 13:30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti