Eilen käytiin Kino Iiriksessä katsomassa "Oma maa". Näytös alkoi klo. 11:00. Teatterin pienen puoleinen ja tojalevykattoineen nostalginen sali oli melko täynnä. Me olimme katsojakunnan nuoremmasta päästä. Sen huomasi myös siitä, että eturauhasen toiminnan muutokset pakottivat joitain herrasmiehiä poikkeamaan mukavuuslaitoksessa kesken esityksen. Itse pärjäsin tuon parituntisen mainiosti, mutta jos esitys kestää yli kolme tuntia, saattaa tarvetta tulla. Elokuvateatterihin pitää saada ehdottomasti wc, mihin pääsee suoraan salista, ja missä voi näyttöpäätteeltä katsoa meneillään olevaa leffaa lorotellessaan, ettei tipahda kelkasta, eikä tarvitse tarpeelta tultuaan kuiskutella vierustoverin kanssa muita häiriten. Kansalaisaloitteen paikka?
Olemme oppineet, että Kino Iiriksessä kannataa tälläytyä eturiviin. Siksi, että salissa on melko pieni porrastus istuinrivien välillä. Eli jos sattuu vähänkin kookkampien ihmisten taakse joutumaan, pitää kuiskistella pää kenossa. Paatuneet Kino Iiriksen kävijät tietävät myös, että nurkasta, valkokankaan oikealta puolelta, voi hakea rahin jalkojensa alle. Tällaisia jalatmukavastisuorassarönöttäviä oli eilen eturivi melkein täynnä, kun kymmenkunta minuuttia ennen h-hetkeä saliin ahtauduimme. Eturiviin kuitenkin mahduttiin, kahdelle viimeiselle paikalle.
Teatterissa jo siis pienehkö sali, sen mukainen valkokangas, eli ei valtavan suuri. Senkin vuoksi saattaa eturivista näyötösta katsoa.
Itse elokuvasta sen verran, että Pölösen näköinen se oli. Pääosissa tuoreet naamat, muissa rooleissa vilahtelee tunnetumpia nimiä. Asutustilan naapuri, muhkeapartainen karjalaisäijä, on mainio tyyppi, käsikirjoituksessa, sekä näyttelijänä. Valitettavasti en häneen nimeään tähän löytänyt.
Nukahtamatta kului vajaat kaksi tuntia. Eikä kuorsausta kuulunut muualtakaan. Eli, ikäjakauma huomioiden, ihan kelvollinen elokuva.
Keskiviikkona sitten "Olavi Virtaa" katsomaan. Kolmelta ip. Eläkeläisvoittoinen esitys, sekin, luulen.
Hieman tekee mieli motkottaa ylen lähetysstrategiasta. Ja koska tekee mieli, niin miksen motkottaisi? Nimittäin motkotan lähetysaikojen väljyydestä. Eli lähes kaikkien ohjelmien väliin jää useamman minuutin aika. Se aika on käytetty ohjelmien mainostamiseen. Ja niitä sitten näkee kyllästymiseen asti. Alkaa, kauniisti ilmaistuna, keittää, kun näkee viikon sisään neljäsataakolmekymmentäkuudennen kerran pätkän "Metsien kätköissä"-, tai "Eränkävijät"-ohjelmista, niin hyviä formaatteja kuin ne ovatkin. Melkein mieluumin kohta katselen matka-, pankki-, lehti-, ties mitä -mainoksia. Hetkinen, joulu lähestyy, en sentään!
Onko ylen tarkoitus tosiaan mainostaa omia ohjelmiaan, vai onko aikataulun väljyys siksi, että ohjelmat eivät missään tapauksessa alkaisi myöhässä? Itse mieluumin katsoisin muutaman minuutin myöhässä alkavaa lähetystä, kuin minuuttitolkulla ennen alkua suollettavia pätkiä muista ohjelmista.
Kai on parasta, että alan katsomaan kaikki haluamani ohjelmat tallennettuina. Tai Areenalta, Katsomosta, Ruudusta, mitä näitä nyt onkaan? Elisa Viihteeltä voi sitä paitsi aloittaa tallenteen katsomisen vaikka minuutti tallennuksen alkaminen jälkeen. Joskus on, ihan oikeasti, käynyt niin, että kaupallisen kanavan tallenteen katsominen on tavoittanut suoran lähetyksen (koska mainokset on kelattu pois, tietysti). No, silloin täytyy pitää pieni tauko.
Häpeäkseni tunnustan, että Putoustakin ollaan katsottu. Vaikka se tulee jopa minulle sopivaan aikaan, ei sitä livenä katsoa viitsi. Sen verran usein, ja pitkästi, mainokset ja turhanpäiväinen äänestysohjeistus, lähetyksen katkaisevat. Saattaa olla, että elinikäni jatkuu muutamalla tovilla, jos, ja kun, lopetan tv-ohjelmien seuraamisen suorana.
Vieläpä katseluasiaa. Hbo:lta alkaa huomenna kaksikin sarjaa, joita on tarkoitus alkaa seuraamaan: Napoliin sijoittuva "My brilliant friend", sekä Patricia Arrquette'n tähdittämä "Escape at Dannemora". Aika näyttää, kantaako innostus kuinka pitkälle.
Tänään on kuiva aamu. Ei mikään nokanvalkaisu ole kyseessä, vaan ilma on kuiva. En kuitenkaan lähtenyt aamulenkille. Kehtuutti. Joten aloin kirjoittamaan. Kunhan päivä valkenee, yritän saada Hilpan mukaan kuntopuloille. Jos vaikka kiertäisi Iso Tiilijärven. Luulen, että että ei ole ylivoimainen tehtävä. Saada Hilppa mukaan. Alla kuva IsioTiilijärven rannalta 3.11.2016. Ei taida tänään olla ihan noin talvista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti