AIKAKO MUKA RIENTÄÄ?

  Ne, jotka saivat lapsena traumoja siitä, että heiltä kiellettiin "Salkkareiden" katselu, ovat pian kaksvitosia. Puhumattakaan niistä, jotka elivät "Kauniiden ja rohkeiden" suomenvalloituksen, jolloin lähikaupatkin sulkivat ovensa lähetysajaksi; he kuluttelevat jo neljättä kymmentään. Itse asiassa silloiset lapsukaiset, joiden ensimuistot televisiosta liittyvät "Maajussille morsian"-ohjelmaan ovat hekin pitkälle teinejä jo, rippikoulun käyneitä. Minä olin vähän päälle kaksikymppinen, kun ensimmäinen Emmerdale tuli ulos Englannissa. Toki Suomen ensi-ilta oli vasta 1997, minun ensi-iltani joskus 2010 paikkeilla. Eli onhan tv-lähetyksissä jotakin tuttua ja taattua, ikipaskaa uudemman nykypaskan joukossa. Poislukien Emmerdale, joka on tuttua ja taattua, mutta ei paskaa. Tämä on puolueeton mielipiteeni. Toki voin sen verran periksi antaa, että aika paskalta sekin toisinaan tuntuu.

  Matkapuhelimien yleistymien alkamisesta on kulunut pian 40 vuotta. Internet-sukupolvi on kolmekymppistä, some-sukupolvi kohta parikymppistä. Ja minä muistan ajan Sentraali-Santrojen, ajan kosmoskynän, puotipaperin kulman ja helmitaulun (täytekynästä ja laskutikusta puhumattakaan), ajan Suur-Savon puomiin kiinnitettyjen, loimella peiteltyjen hevosten heinien rouskutuksen, isäntien kaupan pitkillä penkeillä jaarittelun ja tupakoinnin, ajan Saimaan matkustajalaivojen, ajan Posti-Jannen, ajan harmaata Fergusonia katellisena katselleen hevosen, ajan riihessä sytkyttävän puimakoneen, ajan illansuussa metsästä kotiin hätistettyjen lehmien kellonkalkatuksen, ajan Vanhassa Pappilassa kesäisin nuorille jotain leiriä pitävien olkipatjojen täyttökäynnit Piskolassa, ajan jääkuutioden kevätalvisen sahauksen, niiden "maitokellariin" purujen alle hevosella rahtaamisen, ajan, jolloin heräsin ja nukahdin separaattorin ulinaan, ajan Markus-sedän, ajan "Baskervillen koira"-, ja "Nimeni on Cox" -kuunnelmien, ajan suurlakon ja Kekkosen ensimmäisen tulemisen, sekä Anni-mummin paistamien rasvaleipien tuoksun ja maun, peltikatolla kälviintyvien muikkujen rivit, Ollikaisen Iison Patalahden kaupan markan nallet paperituutissa. Muistan minä jotain muutakin, mutta nuo nyt tulivat äkistään mieleen. Tai tuli mieleen myös Laika ja Juri Gagarin, heti, kun olin edellisen lauseen kirjoittanut.

  En noilla muistoillani tahdo tähdentää ikääni, vaan sitä, että olen sukupolvea, joka on saanut, ja saa, kokea ihmiskunnan historin nopeimman kehityksen. Siis teknisen kehityksen. Henkisestä puolta en lähde spekuloimaan. Tai kuitenkin sen verran, että on sekin kehittynyt. Kenellä mihinkin suuntaan.
  Aika värikkäitä aikoja olen saanut elää. Onko maailma mennyt huonommaksi, vai tullut paremmaksi? Toki se on paremmaksi tullut. Enemmän tietoa pystytään jakamaan, tekniikan avulla ihmiseloa helpottamaan. Kun vielä oppisimme tuottamaan ihmiselon helpotukset luontoa säästäen, jakamaan kaiken hyvän oikeudenmukaisesti, ja lopettamaan turhat, sekä vähän aiheellisetkin sapelikalistelut, niin täällähän olisi mukavaa elää. 

  Näillä helteillä kun kuulee, mitä kaikkea ilmastonmuutos on tänä vuonna aiheuttanut otsonikerroksessa ja jäätiköiden sulamisessa, ei oikein jaksa käsittää, että suuri osa ihmiskuntaa ei välitä tuon taivaallista koko asiasta, jopa sen kokonaan sivuuttaa. Eikä tähän ole kuin yksi syy. Tai kaksi: ahneus ja itsekkyys. Kunpa ihmisen mielikin kehittyisi samalla vauhdilla, kuin tekniikka.

  Tekniikasta vielä. Ovat kuulemma tuulettimet kaupoista lopussa, ilmalämpöpumppujen asennuksen saa kuukaudessa, jos hyvin käy, huollon muutamassa viikossa. Ei niin, että olisin jotain noista ostamassa tai tilaamassa. Vanhassa vara parempi. Hilppa kaivoi jostain tuluksistaan apuneuvot pahimpaan tuskaan.

  Taitaa helteet hellittää, ainakin toviksi. Ja ukkoset jyllätä. Paikallisia ne tietysti ovat. Eilen tulvivat Lahdessa kadut, meillä, kahdeksan kilsan päässä, satoi jonkun pisaran. Anttolan seuduilla näyttäisi sadepilviä iltapäivällä kierrelleen. No, virallisesta sademittarista voin asian pyhänä tarkastaa.