SELKÄÄ VIILTÄÄ

  Eilen oli epävakainen ilma. Vaikka aivan lämmintä, parinkympin tiennoilla ip, oli sadekuuroja päivän mittaan muutamia. Tänään poutaa ja lämpöä. Siksi jatkoin aamulla maalausta. Ja selkää viilteli. Kuin veitsellä pistelisi. Liekö äitynyt aiemmista maalailuista? Hilpalla oli jotain jampakampaa särkylääkettä. Nappasin pillerin, mutta ei liiemmin tehonnut. Aika tuskallista oli työskentely. Ei niinkään maalaus, mutta tikkaille kiipeäminen.  No nyt on pihanpuoleinen fasadi värjätty. Paitsi muutama neliö sisäänkäynnin oikealla puolella. Ampiaiset olivat näet sitä mieltä, että heidän kotirauhaansa ei tulla rikkomaan. Jonnekin vesikaton alle ne olivat pesän tehneet, lentelivät pääni kahta puolta räystäslautojen välistä. Äityivät älillä pörräämään pään ympärollä siihen malliin, että katsoin turvallisemmaksi lopettaa työt sillä kohtaa. No, puolellaanhan ne olivat. Kukapa haluaa kotirauhaansa häirittävän? Täytyy nuo neliöt värjätä aikaisin keväällä.

  On tuossa kuvassa muutakin maalaamatta, mutta ei ole enää. Vielä viime hetkillä meinasivat kimalaiset, vai mitkä lie herhiläiset, vaikeuttaa selkäkipuisen maalarin homma. Ne kävivät aivan talon takanurkalla hakemassa seinästä jotakin. Liekö pesänrakennusainetta? Sain kuitenkin seinän loppuun asti maalattua. Kun olin korjannut välineet pois, huusi Hilppa, että tule katsomaan, kimalaiset möngertää maalatulla seinällä! Niinhän nuo tekivät. Ei kovin järkevää hommaa, mikäli minulta kysytään. Eivät tosin kysyneet. Mutta tuskin saavat pesäänsä kelvollista rivettä märästä maalipinnasta. Kuvassa on vain yksi kimalainen, mutta yhteensä niitä oli toista kymmentä.

  Maalia jäi vielä sen verran, että ehkä takapäädyn saan vielä maalattua. Mutta sitä ennen on selän korjaannuttava. En hitossa lähde tässä kunnossa enää tikkaille keikkumaan. 

  Erään löydönkin tein maalaussession aikana. Nimittäin sokkelin ja seinäverhouksen välistä vedin esiin käärmeennahkan.

   Tarhakäärmeen nahka se oli. Ei siitä ihan bootseja saa tehtyä, takista puhumattakaan. Vaikka ainakin toinen mokoma löytyy piha-aitan takaa.

  Illalla on tarkoitus laittaa jokunen verkko pyyntiin. Jos selkä sallii. Saunotaan ainakin. Lämpö vetreyttää, uskoivat ukkovaarit ja akkamummot. Mutta uskoivat ne lisäksi viinaan ja tervaankin.

  Huomenna taitaa taas sadella, ainakin iltapäivästä alkaen. Sitten on taas povattu poutasäätä. Jos selkä lopettaa vihoittelun, pääsen maanantaina sotkemaan loput värit seinään. Selkä ei ole minulle koskaan pahemmin kiukutellut. Viime kesänä oli samantyyppinen tapaus; selkää viilteli pari päivää, sitten se oli ohi. Toivottavasti niin käy nytkin. Tai saisi mennä päivässä. Tiehensä. Mokoma vieras.

  Mitä huomenna tapahtuu, ja tehdään. Sen siis sanelevat ilmat ja selkä. Nyt lähden pötkölleen, otan Jussi Adler-Olsenin uuden suomennoksen, nimeltääm "SELFIET",  työn alle.