Aloitetaanpa kuvalla Tsarsjoen koskesta, mikä sijaitsee joen suussa juuri ennen Kevojärveen laskemista.
Tarinoita olen aiemmissa osissa kertoillut. Hirveästi uusia ei ole mieleen tullut, jotain kuitenkin. Mutta mennäänpä kronologisesti.
Kesällä 1991 saatiin Bob Cat Ivalosta tekemään tie tontille. Kukaan isompien koneiden kuski ei ollut suostunut, eli uskaltanut tulla hommaan.
Sitten pääsi Länsmanin Heikki kuorimaan pintamaan...
...ja me laudoittamaan ja valamaan anturat.
Samana syksynä muurasi usjokelainen porukka kellarikerroksen harkot. Me Hanelin kanssa ei oltu niissä kekkereissä.
Seuraavana kevätalvena sitten tuotiin kehikko Anttolasta, kasattiin se isolla talkooorukalla. Haneli, Pikku-Matti, Jarno ja minä jäätiin perään naplikoimaan vesikatto.
Kuvassa jäälle moottorikelkoilla siirrettyjä hirsiä.
Jokusia keikkoja piti kelkoilla pikitien varressa käydä!
Miesvoimissa kehikko nousi; ei ollut nostureita.
Kesällä oltiin sitten muutama viikko tekemässä sisätöitä: lattiat, sisäkatot, saunaosastoakin ehdittiin aloitella.
Renault-parvekkeella Reaultia, kuinkas muuten.
Seuraavan vuonna jatkettiin keväällä hommia. Kuistit, keittiö, saunaosasto, kesällä kellarikerros lattiavaluineen.
Mukana kulkivat sähkö-, ja putkityöt. Länsmannin Heikki kävi kaivamassa viemärit...
...mutta vesikaivo rannalle tehtiin ihan miesvoimin, lapio ja kolmijalka olivat isossa osassa.
1994 tehtiin viimeisä hommia. Tämän näköistä siitä tuli...
Saivat duunarit joskus nautiskella. Mikä lie tilanne? En jaksa muistaa.
Taitaa kuitenkin olla jo talo valmis, lomareissu kyseessä.
Tästä tuli nyt kuitenkin kuvakirja. Kerrotaan kuitenkin ainakin yksi muisto. Laittelin oviin ja ikkunoihin vuorilautoja. Jokainen vähänkin hirsirakentamisen kanssa tekemisissä ollut tietää, että ihan höyläämöltä tulleella standartitavaralla ei pärjää. Eli että sirklaamista on. Jos höyläämistäkin. Minä palailin taas kerran katkaisusirkkelin luota kohteeseen, muutama listankappale olalla, yltä päältä pölyssä. Ja lauleskelin mennessäni: "Miks' oon mä puruinen..." Hanslankarinani väliin toiminut Susanna yhtyi takavasemmalta lauluun. Niin marssi tämä duetto raput toiseen kerrokseen. Duetto, missä toisella on lauluääntä, toisella ei. Saatte itse arvailla, kummalla on, kummalla ei? Mutta äänestä viis, tuolla meiningillä tuli paskamaisetkin hommat tehtyä. Hammasten kiristelyllä olisi varmaan ollut tuskallisempaa. Rakentaa talo paikkaan, mistä on rautakauppaan matkaa yli 150 kilsaa. Paitsi olihan Nuorgamissa, veljekset Johansen. Sieltä sai lähinnä märkiä koivuhalkoja. Paikkaan, mihin ei meinannut löytyä edes tien tekijää. Vaan sinne se tuli. Ei toki aina laulellen. Mutta tuli kuitenkin.
Mäyräkoiramma Doris oli mukana melkein jokaisella reissullani Utsjoelle. Mainio matkustaja se oli; ei kertaakaan edes kusaissut yli puolen vuorokauden automatkalla, vaikka kuinka yritti sitä tauoilla pissittää.
Joskus oli isännällä sydän kylmänä, kun Doris pakkautui tulemaan työmaalle. Arvatkaa hirvittikö, kun yht'äkkiä huomasi koiran kipittävän pitkin liukasta hirrenselkää. Doris joutui sitten olemaan päivät arestissa. Eihän koira ole mikään kissa! Mitä jos se olisi livennyt jossain kolmannen kerroksen tasakerran korkeudella. Onneksi ei livennyt, eikä kukaan muukaan. Minkä nyt Olli-eno, lattiantekovaiheessa koolinkien väliin. Ei mennyt edes kylkiluita, vaikka lääkärinä niin ensin epäili. Sen verran oli kylki kipeänä, että rakennushommat jäivät häneltä muutamaksi päiväksi. Sen tiheämpään kulki kameran kanssa.
Hyvä tätä on ollut kirjoitella, maha pullollaan ahvenfileetä. Niin hyvä, että taidan tuonnempana rustailla vielä ainakin osan 5. Siinä hieman kevonsuulaisista, kalastuksesta, Tenosta, tuntureista, ja utsjokelaisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti