WIR SIND ZURÜCK GEKOMMEN

  Viisi päivää poissa, täällä taas. Vettä on satanut parikymmentä milliä, monet kukat kukoistavat, kesäkurpitsa viidakoituu. Vanha pihanurmi on palanut, uusi vihertää vehreänä ja vaatii leikkausta. Siinä ensivaikutelmat plantaasista. Ja se, että perunan varret alkavat ruskistua. Pitää huomenna kuopaista joku varsi ylös. Ja että herne on myös kärsinyt helteestä rankasti. En ala enää jälkivaikutelmia tähän kirjaamaan.  Että ette saisi vääristynyttä (lue "totuudenmukaista") kuvaa viljelmiemme tilasta.

 

Tiikerinlilja joka tapauksessa kukoistaa...

...ja kesäkurpitsa. Tuossa on kaksi Kangastalon puutarhalta ostettua (1 €/kpl) tainta. Kymmenkunta zucchinia on jo syöty. Hilppa korjasi äsken muutaman jääkaappiin, useita pieniä on taas tulossa.

  Huomenna pitää aloitella posthelteisiä hommia. Pari tulevaa päivää näyttäisivät olevan alle kahdenkympin lukemissa. Hyviä työilmoja. Vielä on päättämättä, mihin näppini puutan, mutta johonkin tähdelliseen on tarkoitus ryhtyä. Taidan myös laittaa huomenna ahvenverkot kokeeksi tuohon läheiselle pakalle. Ei ne ota, jos ei annakkaan. 

  Joku päivä voisi käydä kuikkaamassa, onko sienistä merkkiäkään, ovatko mustikat yhtään turvonneet? Ehkä turhaa touhuilua, mutta saapi siten sielulleen rauhan. 

  Viideksi päiväksi jää täällä oleskelu tällä kertaa. Pitää perjantaina poistua, lauantaina poiketa Parolassa, sunnuntaina tullaan takaisin. Sitten varmaan ollaan aloillamme vähän kauemmin, jonnekkin kuun loppupuolelle saakka. Jollei ilmaannu esteitä. 

  Huomenna näköjään alkaa yleisurheilun em-kisat. Piti oikein ohjelmaa kuikuilla. Huomenna vasta alkueriä ja karsintoja, seuraavina päivinä aamusta alkaen koitoksia. Voivat jäädä melko vähälle seuraamiselle, nuo kisat. Jalkapallo vei parin vuoden kiintiön lopuilleen. Jos sille töin alkaisi, urheilua saisi katsella joka päivä, aamusta iltaan, illasta aamuun. Ainakin, jos hankkisi maksukanavan tai pari. Onneksi en ole yhtä innokas, kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta sitten. Olisi pottu laittamatta, rempat rempallaan. Penkkiurheiluhullu jos yhä olisin. 

  Toipa mieleeni, tuo penkkiurheilu, ajan juurikin kolmekymmentä vuotta sitten. Tai neljäkymmentä. Saaressa ei silloin ollut sähköä. Isä-Erkki, armoton urheilun suurkuluttaja, kulki noina kesinä helvetin iso matkaradio olalla, aina, jos vähänkään urheiluun viittaavaa ohjelmaa oli eetterissä. Radio oli valehtelematta lähes metrin pituinen ja korkeutta oli sen verran, että isän käsi juuri ja juuri ylti sitä olalla pitämään. Oli se sellainen radio, että tiukemmissa mutkissa piti varoa kolhimasta rakennusten nurkkia! Muistan Suomi-Ruotsi maaotteluja ja Kalevankisarupeamina, kun Erkki otti saunan pukuhuoneessa nupit kaakossa olleen radion mukaansa laiturille uimaan mennessään. Hän saattoi siihen aikaan uida pitkänkin lenkin. Ja radio pauhasi. Eipä tarvinnut napureiden omia pattereitaan kuluttaa. Tosin ei naapuireita siihen aikaan kovin lähellä ollut. Mutta ei tarvinnut ollakkaan, lähellä. Erkillä oli tehokas vastaanotin. 

  Selkäni takana menee televisiossa joku suunnistuskisa. Ihan hengen luomiseksi se on päällä. Urheilusta kun kirjoittelin. Mutta en kirjoita enää. Enkä juuri muustakaan. Lopetan laittaen päätteeksi kuvan Iiriksestä itseään viuhkalla viilentämässä.