tiistai 28. elokuuta 2018

SELÄSTÄ KUULUU

  Ei oo selästä tullu vielä terästä. Vaikka tabuja ja voiteita olen käyttänyt, kylmähoitoa harjoittanut, ei meinaa tointua. Eiväthän ne pillerit tietysti selkää paranna. Eivätkä näköjään liiemmin edes kipua helpota. Kai niiden tarkoitus olisi rentouttaa lihaksia, jotta paraneminen mahdollistuisi? En tiedä, enkä ala nykyisin yleistyneen tavan mukaan itsedignooseja tekemään, hoitokeinoja arvioimaan. Joka tapauksessa en aamulla meinannut sängystä ylös päästä. Heti Voltaren Fortea iholle, kymägeelityyny pakastimesta varttitunniksi selän alle. Sen verran helpotti, että kykenin kahvin keittoon.
  Ei muutaman päivän selittämätön selkäsärky mikään maankaatoihme ole, näin olen ymmärtävinäni. Mutta jos ei huomisaamuun mennessä ole käännettä parempaan näkyvissä, hakeudun Akuuttiin.
  Tai en hakeudukkaan. Tapasin juuri naapurin rouvan postilaatikolla. Kerroin hänelle vaivastani. Sain kuulla, että rouva on fysioterapeutti. Tätä en tiennyt, koska hän ei ole niissä hommissa. Hän kuitenkin kertoi, että ei lääkäri tee muuta, kuin kirjoittaa vahvempia tulehduskipulääkkeitä.
  "2000 mg päivässä voi popsia, enintää viikon ajan", valisti hän vielä.
  Eli nyt jätän voiteet pois. Otan 5 nelisatasta Buranaa/vrk. muutaman päivän ajan. Jos ei tehoa, sitten järeämmät keinot kehiin.

  Käytiin aamusta haalimassa Elinalle vähän lämpimämpiä vaatteita, vähän muutakin. Siellä äiti oli vielä aamupuurolla, kun Lepolankadulle puoli kymmennen maissa mentiin. Merkkailtiin uusiin vaatteisiin tekstiilitussilla nimiä, kun äiti tuli huoneeseensa. Siinä aikamme jutusteltiin. Kuulumisiakin kerroin, valikoidusti. Olen huomannut, että ei kannata ihan kaikkea kertoa, aiheuttaa vain hämmennystä.
  Kun lähdettiin, kiitti äiti käynnistä ja tokaisi: "Tulkaa taas, kyllä minä otan mielelläni vieraita vastaan." Ja kyllähän me tulemme, eli menemme. Perjantaina seuraavan kerran, jollei aiemmin.
 
  Viime aikoina on taitettu sanan säilää armeijan kasvisruokalinjauksesta. Puolustusministeri närkästyi ja kommentoi kärkkäästi. Hän puhui ideologisesta tuputuksesta ja siitä, että ei armeija taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla. Minä en ihan ymmärrä paria seikkaa: mitä ideologiaa on tosiasioissa, eli ilmastonmuutoksen jarruttamisessa ja muonan terveellisyydessä, enkä sitä, minne Suomen armeija on lähdössä taistelemaan.
  Tuo kasvisruokajuttu poiki myös somessa levinneen kuvan Hitleristä vihaisen näköisenä, alla teksti "Hitler kuulee siitä saatanan kasvisruokapäivästä eikä ole iloinen". Miksei ole iloinen?  Führerhän oli kasvissyöjä. Sitäkö tässä haetaan, että Aatu pelkäsi sotilaiden popsivan kaikki hänen kyssäkaalinsa? No, tuo kuva taisi olla linkki johonkin videoon. En jaksanut katsoa.

  Laura Huhtasaaren gradussa oli plagiointia  enemmän, kuin aiempi tutkimus kertoi. Asia on kuulemma vanhentunut, joten Jyväskylän Yliopisto jättää jutun tähän. Jussi Halla-Aho puolestaan kertoo, että asiat on Huhtasaaren kanssa puhuttu, ja loppuun käsitelty. Halla-Aho lisää, että hän suhtautuu tieteelliseen plagiointiin vakavasti. Toki. Asioihin voi tietysti suhtautua vakavasti ainakin kahdelta kantilta tarkasteltuna.

  Eilen, Emmerdalen välimainoksista, tajusin, että jos aika käy joskus pitkäksi, minulla on vähintään yksi konsti kokeilematta. Nimittäin kaikkien Kardashian-sarjojen katselu! Kuuluu olevan 15. kausi menossa, enkä minä minä ole nähnyt ainoatakaan osaa! Puhumattakaan Kim Kardashianin ja muiden perheenjäsenten omista projekteista. Eli jos kyllästyneeni itseeni ja koko hela maailmaan, sekä tunnen akuuttia viehtymystä masokismiin, eiku hankkimaan Kardashianeja. Ei maailmasta tekeminen lopu, kunhan vain vähän vaivaa päätään.

  Pakko tällätä loppuun kuva velloksista osapuilleen 1970-luvun loppupuoliskolta. Tämäkin otos löytyi eno-Ollin arkistosta. Se on otettu Avokkaan pihalla. Aitta oli tuolloin vielä vaalea, kuten talokin. Hattujen kopan koko oli näköjään silloin jopa egoakin suurempi.


Lienee mallitaan "ONSLOW", nuo lakit...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti