sunnuntai 12. elokuuta 2018

MENNEISYYDEN ENNUSTAJAT

  "Mitäs miä sanoin!?!" Kuulostaako tutulta? Luultavasti. Sillä noita jälkiviisaita on maapallo pullollaan. Olipa kyse sääilmiöistä, urheilu-, tai vaalituloksista, jäitten lähdöstä, horsman kukinnasta, naapurin Maijan kihlauksesta, serkku-Matin sairaudesta, maapallon ulkoisen älyn löytymisestä, Jeesuksen toisesta tulemisesta, impaktin konkreettisesta uhasta, tai Hurskaisen hiehon mahoudesta, löytyy aina vähintään yksi, joka kertoo: "Joha miä toissapäivänä, -viikolla, -vuonna Karvalahen Akulle sanoin!" Ehkä jotkut ovatkin sanoneet, jotkut eivät. Ehkä jotkut, jotka eivät ole sanoneet, ovat ajatelleet. Ja taatusti jotkut eivät ole sanoneet eivätkä ajatelleet. Niin tai näin, kun merkittävää tapahtuu, pitää ehdottomasti päästä ennustajan taitojaan kehumaan.
  Näistä ""mitäs miä sanoin"-henkilöistä osa on sitä mieltä, että maailmassa ei mitään järisyttävää tapahtuisi, jos häntä uskottaisiin. Osa on maltillisempia, "olis ehkä kannattanu kuunnella"-tyyppisiä. Ehdottomasti suurin osa on kuitenkin tavan vuoksi ennustajan taidoillaan retostelevia, jotka eivät ota itsekkään puheitaan vakavasti. Ovat vaan sellaisia menneisyyden ennustajia. Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa, siksi piireissä menneisyydellä on kysyntää.

  Kerran Salpausselän Kisoissa, joskus 1970-luvun lopulla, olin katsomassa mäkikisaa. En muista, kuka hyppäsi. Oli kuka oli, vieressäni seisova mies tokaisi hypyn jälkeen "kahekskyt ja jotain päälle!"
  Pian kuuluttaja ilmoitti "satakuusitoista ja puoli metriä."
  "Mitäs mää sanoin!", pamautti tietäjä ylpeänä.
  Kyseessä ei ollut puhdasverinen "besserwisser", koska hänellä oli aistiensa todistus lausuntonsa tueksi. Mutta samaan kategoriaan kuului mies, kuin pahimmat menneisyyden ennustajat. Eli ei tiennyt yhtään mitään. Tai tiesi, mutta tiesi päin persettä.

  Mistä lie nämäkin kirjoittamani mietteet mieleen putkahtivat? En edes muista ihan viime aikoina kenenkään sanoneen "mitäs minä sanoin".

  Hattulassa tuli eilen käytyä. Mukavat juhlat, välitön tunnelma, hyvät tarjottavat. Vain pieni osa kymmenpäisestä juhlaväestä oli tuttua, mutta Suskua, Karia, Inkaa, Veeraa, ja tietysti Johannaa oli mukavaa tavata. Sitä ei tapahdu kovinkaan usein. Harva tapaamistiheys on Johannan kohdalla perustellummin selitettävissä, sillä etäisyyttä on yli 15 000 km, mutta Susannan porukoiden 80 km ei tosiaan edellyttäisi isojen tapahtumien juhlimista. Asia on korjattavavissa. Kunhan ei jää tyhjänpuhumiseksi ja toteutumattomaksi tulevaisuudenennusteeksi.

  Juhlat on juhlittu. Kohta nokka kohti Anttolaa. Käytiin jo eilen kaupoissa, päästään heti kahvilta lähtemään. Elinaa käytiin myös eilen tapaamassa. Fyysisesti hyvässä kunnossa äiti on. Mutta muisti tietysti olematon. Tuntee kuitenkin, ja ilahtuu näkemisestä. Hoitajen mukaan hän on myös alkanut viihtyä muiden seurassa. Ja on ulkona paljon. Hienoa, kun paikassa on iso aidattu piha, millä pääsee vähän liikkumaan.
  Pari viikkoa putkeen saaressa vietetään, mikäli ei odottamattomia tule eteen. Sitten alkaakin olla elokuu lopuillaan. Elokuun lopulla tehdään, mitä elokuun lopulla pitää tehdä. Mutta en ala ennustelemaan, mitä kaikkea tehdään. Enkä jälkeen päin sano, että mitäs minä sanoin!

  Lopetan tällä kertaa viisauteen:
 
 "Mikä viisaus on hyvyyttä suurempi?" Tätä kysyi Rousseau aikoinaan. Tai näin muistan kuulleeni/lukeneeni. Mr. Google ei asiaan antanut varmennusta. Oli miten oli; erittäin hyvä kysymys, sanoisi poliitikko. Niin on. Poliitikoista piittaamatta. Tokko sitä on edes tämä viisaus, hyvyyttä isompi.

Loppujen lopuksi kuva Rousseausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti