SELÄTYS

  Aamulla tehtiin sellainen ratkaisu, eli päätös, että lähdetään Hollolaan. Minä sitä ehdotin. Syystä, että selkä, mikä oli herätessä melko ok, alkoi taas kipuilemaan ihan kunnolla, kun kävin aamukahvin jälkeen, Hilpan vielä nukkuessa, laittamassa saunaa valmiuteen, eli vedet ja puut sisään. Ajattelin, että parempi mennä kotiin, missä on helpompi varoa sellaisia liikkeitä ja toimia, mistä selkä ei tykkää, tehdä sellaisia, mistä se mahdollisesti tykkää. Kun asian esitin, oli Hilppa samaa mieltä; ollaan muutama päivä Hollolassa. Torstaina olisi joka tapauksessa pitänyt lähteä, kun perjantaina on silmien tarkastukset molemmilla. Siis rouvalla kahvia kurkkuun, tavarat läjään, matkaan. Eli täällä ollaan, Hollolassa. Joten voi sanoa, että selkä selätti meidät.

  Nyt on aikaa käydä muutaman kerran äidin luona. Hänelle pitää etsiä, ehkä pestä, ja viedä lisää vaatteita, kun ilmat alkavat viiletä. Ehkä jotain pitää ostaakin. 

  Pyöräillä kyllä aioin, ja sauvakävellä. Liikunta tekee selälle hyvää. Kai? Kunhan ei liikunta ole liian tuskallista. Jos on, tyydyn popsimaan kipulääkkeitä ja makoilemaan. En kyllä mielelläni. Avokkaassa olisi piillyt vaara tarttua ohimennen johonkin sellaiseen, mistä selkä olisi ottanut itseensä. Täällä vaara on pienempi, joskaan ei pois suljettu.

  Huomenna on ainakin auton pesu paikallaan. Se on näet niin kurainen, että oikeaa väriä ei meinaa erottaa. Kiitos Anttolan sorateiden. Luultavasti pesetän sen. Kilometrin säteellä on nykyään kaksikin paikkaa, missä pestään autot käsin. Toinen on ollut jonkun vuoden, toinen avattu tänä kesänä. Enköhän jompaan kumpaan saa ajan. 

  Kirjasto ja apteekki kuuluvat vakiopaikkoihin Hollolassa käydessä, eli niihin myös huomenna. 

  Tiistaina Elinaa moikkaamaan. Ja jos jotain asioita on kaupingissa, ne hoitamaan. 

  Keskiviikoksi ei suunnitelmaa, eikä torstaiksi. Mennään, ollaan, ja tullaan, kuten asiat vaativat, selkä kestää. Paitsi että jos selkä kestää, voisin ajella nurmikot, omat, sekä kummankin puolen naapureiden. Pitää kai minunkin kerran kesässä päästä yhtiön konetta käyttämään?

  Perjantaina aamusta Specsaversille. Sitten varmaan äitiä tapaamaan.. Ja sitten hakemaan tavarat, keula kohti Anttolaa. 

  Saaressa ollaan 11.9. saakka. Silloin pitää olla äidin hoivapaikassa. Siellä on palaveri, missä ovat läsnä lääkäri, sairaanhoitaja, äidin omahoitaja, tietysti äiti ja me. Käydään läpi, mitä on tapahtunut, miten on mennyt, ja miten jatkossa asiat sujuvat parhaalla mahdollisella tavalla. 

  Sen jälkeen on kalenteri blankko. Tällä hetkellä. Luultavasti kun palaveripäivä koittaa, on merkintöjä ja kaavailuja taas ilmestynyt kuukaudeksi eteenpäin. Mutta niistä tuonnempana, sillä en ole ennustaja.

  Koska tarinaan ei löydy muuta lisättävää, laitan loppuun jokusen kuvan Kevojärven maisemista, yhden Tenoltakin.

Syksyinen otos Kevojoen suun hiekkpakalta. En ole satavarma, onko hiekalla köllöttelevä äijä minä, mutta mahdollisuus siihen on varteenotettava.

Sitten pari jokivenekuvaa. 

Minä ja koirat:

Haneli laillisella kalalla Tenolla:

Haneli salakalalla Kevojoella. Mukana Hilppa. lapinkoira Riina, minä edustavammalta kantilta, ja kuvaaja Olli. Pallon jalkaansa olisivat kärähdettessä saaneet ainakin Haneli sekä veneen omistaja Olli:

  Intiaanipokeria Kevonsuun vanhassa mökissä. Pelaajina Susku, Haneli ja minä, takapiruna Olli, kuvan ottaja lienee Tarja:

Ja vielä Hilppa, Anna ja minä uuden mökin yläkerran tv-aulassa. Lienee 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Huom. meikän ponnari: