Eilen ei ollut sadepäivä, minkä vähin ip. ripotteli. Ja tuuli navakasti. Mutta ap. oli kelvon keli. Ajeltiin Neitvuoren juurelle, kivuttiin mäjelle. Hyvin jaksoi Iiris reissun tehdä. Vähän meinasi tyttöä huimata...
...kun maisemia katsellessa sattui alas vilkaisemaan.
Hyvin ehdittiin yltyvän tuulen alta takaisin, vaikka ajettiin mutka Anttolassa tankkaamassa ja jäätelöllä.
Kun oltiin jossain vaiheessa rannalla, halusi Iiris saunatupaan. Hilppa laittoi radion päälle. Sieltä tuli "Entisten nuorten sävellahja", ja Renegades'ien "Cadillac" pärähti soimaan. Iiris osoitti mieltymyksensä biisiin hyppäämällä sängylle, laittamalla valot spotteihin, ja aloittamalla villin tanssin. Rokkimimmi!
Jos olisin tubettaja, olisin performanssin videoinut. Koska en ole, en tehnyt sitä. Tulkoon vaikka tubenrapinat, niin minua ei tubettajaksi saa. Vaikka ei sitä täysin varmasti voi taata. Edes tällainen taata.
Tekemisen puutteessa kävin äsken venevajassa pyöriskelemässä, mutta mitään varsinaista hommaa ei ollut päälle painamassa. Vaikka työpiste odotti kutsuvan näköisenä.
Selvitin sentään pari verkkoa, jotta ovat valmiina, kun seuraava pyyntihetki koittaa.
Joten tulin pirttiin, aloin naputella. Iiris leikkii omia leikkejään, nyt muovailevat Hilpan kanssa. Näköjään on tehty käärmeitä; rantakäärme ja kyy. Iiriskin tietää, mistä kyyn tuntee. Kuten minä muinoin suunnilleen hänen ikäisenään. Olin hyökännyt Piskolan tupaan ja alkanut tenhottaa, että näin pihalla kyykäärmeen!
"Oliko se varmasti kyy?", minulta kysyttiin monella suulla.
"Oli, ihan varmasti oli. Sillä oli sahalaitos selässä!"
Joten oli se kyy. Siitä voitte olla varmoja.
Anna ja Iiris lähtevät ip. kohti Espoota. Me alamme huomenna maalata taloa. Emme, kuten lorun maalari, sinistä ja punaista, vaan kahta ruskeaa; seiniin tummaa, ja vuorilautoihin vaaleampaa. Eli entiset värit talo saa.
Maaleja ei ole kuin 9 litran pöttö seinään ja 3 litran vuorilautoihin. Niistäkin on hieman käytetty. Eli maalaamme tänä kesänä, minkä noita riittää, ensi vuonna loput.
Tiistaina, tai keskivikkona, lähdetään käväisemään Hollolassa. Tarkoitus oli olla putkeen kuun lopulle, mutta sain ilmoituksen saapuneesta kirjavarauksesta. Sitä ei passaa missata, joten hakemaan. Samalla muutama muukin asia tulee toimitettua.
Sitten ollaan rehti viikko saaressa. Perjantaina, 31. kuluvaa kuuta, pitää taas olla maalikylillä. Minulla on aika silmälääkärille, Hilpalla optikolle. Minulla silmälääkärille, koska operoiduille silmille ei optikko saa määrätä laseja. Pian kaksi vuotta kaihileikkaulsesta on, joten on aika silmät tarkistuttaa.
Varmaan jo samana perjantaina tullaan takaisin. Ollaan saaressa taas parisen viikkoa. Ei ole kiirettä Elinan asunnon myyntiäkään tuohuilla. Asia muuttui, siirtyy tuonnemmaksi.
Hilppa pesee pottuja, pottuja, jotka kävin tihkusateessa kaivamassa. Siiklien kanssa nautitaan eilen verkkoon tarttuneen hauen luovuttamia fileitä. Ei vissiin sattuneet ahvenverkot ihan tarkoitetulle matalikolle, kun ei kyrmyniskija ollut. Mutta herra Hauki suostui tuuraamaan. Sopii meille.
Tuon muutaman aarin matalikon paikallistaminen ei aina tahdo keskeltä selkää onnistua. Isommalla veneellä se toimii kyllä, kun on luotain, mutta sähkötuupparilla verkot laskettiin. Olen yrittänyt merkkilinjoja painaa mieleeni, mutta ei oikein kunnolliseen pääse miltään kantilta kiinni. No, sepä lisää jännitystä.
Nyt pitää lopettaa, siivota läppäri pöydältä, tehdä tilaa murkinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti