Siis toimeen. Aamulla ajettiin Lahteen, käytiin katsomassa äidin uutta kotia. Se on Kivistönmäellä, lähellä Lahden keskustaa. 37 m2;n yksiö. Sen saa sisustaa haluamallaan tavalla. Vain sänky, komerot ja yksi tuoli siellä on valmiina.
Veimme sinne päivällä Elinalle vaatteita ja hieman huonekaluja, mitä nyt autossa saatiin kulkemaan: tv ja sille pöytä, yöpöytä, rahi, joitain valokuvia. Ensi viikolla tulee Haneli kärrin kanssa, silloin roudataan kiikkustuoli, pari nojatuolia, ja joku pöytä.
Huomenna haetaan äiti Orimattilasta, viedään uuteen, toivottavasti vielä kauan pysyvään, paikkaan.
Kotikylä Lepolankatu hoitaa täst'edes pitkälti Elinan asiat; lääkkeet, reseptien uusimiset, vaippahousujen tilaukset, etc. Siellä on ympärivuorokautinen valvonta, sairaanhoitaja, lääkäri tarvittaessa. Ja ateriat, pyykinpesut, lakanat, kuuluvat diiliin. Jotakin tämä kaikki maksaa, selvähän se. Muttei sentään sellaisia summia, kuin yksityiseltä puolelta ostettuna.
Puhuttakoon terveydenhuollosta yleensä, ja vanhustenhoivasta erikseen, mitä tahansa, niin äidin kohdalla on kaikki toiminut hyvin. Ja melko nopeasti myös. Se on johtanut siihen, että siitä kun hänellä alkoi kotihoito 11. maaliskuuta, ja kunto romahti pian sen jälkeen melko totaalisesti, ollaan monien vaiheiden jälkeen huomenna kirjoittamassa vuokrasopimusta Lepolankadulla.
Mikäli olen oikeassa, ei äiti huomenna ihmeemmin ihmettele, kun hänet haetaan uuteen paikkaan. Kyselee vain, että mitäs minun nyt pitää tehdä? Ja sopetuu niin hyvin uuteen ympäristöön, että on jo seuraavana päivänä pötköllään naapurinsa huoneessa. Sallittakoon minulle tällainen kevennys sinänsä vakavassa asiassa. Olen nimittäin niin iloinen siitä, että epävarmuus loppuu, elämä voi kampeutua urilleen. Äidillä uusille, meillä palata vanhoille.
Huomenna taas ajellaan Anttolaan, kauniista ilmoista nauttimaan. Ensi viikon tiistaina sitten takaisin tänne. Haneli tulee myös autoineen ja kärreineen. Viedään äidille lisää irtainta. Ja setvitää hieman turhaa rojua Saimaankadun asunnosta pois. Kauhulla ajattelen kellari- ja vinttikomeroiden inventaariota.
Keskiviikkona on Elinalla se silmälääkäri. Torstaina startataan kohti Poria. Piruhitto, vastahan siellä oltiin, Wilcoa katsomassa. Kyllä aika kiirehtii. Alkaa tällä iällä olla vaikeaa kestää sen kelkassa.
Kun aamulla kohti Lahtea ajeltiin, keksi Hilppa hyvän idean. Tai oli sen kai edellisenä päivänä keksinyt, mutta toi nyt julki. Sen idean turvin ei Peppelle tule ruohonpureskelu- ja kädetseläntakanaviheltelyaikaa liiemmin. Tarkoitan, että jos idea toteutetaan. No, miksei toteutettaisi. Ajatus on lyhesti seuraava: Avokkaan pihalla on pitkä aittarakennus, mihin kuuluu, vasemmalta oikealle, vanha hirsiaitta, puuliiteri ja kaksi entistä nukkuma-aittaa. Hirsiosa on ihan jees, ja toimii puutarha- ja pihakalusteiden, grillin, ja monen muun tarpeellisen varastona. Puuliiteri on puuliiteri, tarkoitukseensa hyvin sopiva. Mutta kaksi viimeista aittaa eivät ole palvelleet tarkoituksessaan vuosikymmeniin. Niissä on vain tarpeetonta, poltettavaa, tai muuten hävitettävää rojua. Tai onhan niissä jotain säästettävääkin, nimittäin pari hetekaa. Sitäpaitsi aittarakennus on yläpäästään päässyt alaosastaan vajoamaan, eli lahoamaan. Tämähän oli vasta johdatus ideaan. Eli asiaan. Hilppa sanoi, että miksei tehtäisi noista aitoista se kesäkeittiö, mistä ollaan joskus puhuttu? No perkele! Ei kun Peppe kengittämääm paria nurkkaa, avaamaan oviseinille isot aukot, purkamaan väliseinä, tekemään uusi lattia, ehkäpä vielä suurentamaan takaseinän ikkunaukkoja, tälläämään niihin verannalta puretut isommat lasit. Ja meillä on paikka, missä grillata, käyttää sähkösavustinta, paikka, missä on tilaa vaikka pöydälle. Vaikka tokkopa tuolla syötyä kuitenkaan tulisi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.
On se minulla mukava vaimo! Pitää huolen sittä, että ei aika käy pitkäksi! Ja tämä kaikella kunnioituksella, ilman ketunhätiä ja taka-ajatuksia, sanottuna. Minä oikeasti tykkään, kun on edes jossain määrin järkevää puuhaa!
Yritin selailla kuvaa aittarakennuksesta, tällaisen löysin...
...eli sireenin takana ovat ne kaksi aittaa, joille on aikomus tehdä käyttötarkoituksen muutos.
Päässäni on päivän aikana, kaiken muun toiminnan takana, muhinut päätös, että kyllä tuo projekti viimeistään elokuussa tehdään. Sitä ennen pitää vaihtaa uusi ulko- ja verannan sisäovi. Kuljetusliike soitteli aamulla, lupasi, että ne ovat Potinlahdessa torstaina.
Niin että Leinosen saha saa varautua keskikokoiseen tilaukseen terassilautaa ja vähän muutakin. Nyt noita hommia on tehtävä, kun vielä jotenkin jaksaa. Sillä, kuten Elinakin ymmärtää: Sic transit iuventus mundi!
Sellaisin ja tällaisin miettein tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti